Kirjoittaja Satu-Maarit Hildén
Maailman onnellisimman kansan päällä lepää alkoholin huuruinen varjo. Alkoholin suurkuluttajia (riskikäyttäjiä) Suomessa on arviolta yli puoli miljoonaa. Lapset ja nuoret kokeilevat alkoholimyönteisessä kulttuurissamme alkoholia jo hyvin varhaisessa iässä ja osalle käyttö vakiintuu säännölliseksi. Nuoret 20-34-vuotiaat miehet juovat humalahakuisesti. Useimmin alkoholia käyttävät kuitenkin 55–69-vuotiaat miehet. Suoria alkoholikuolemia on vuosittain noin 1700 mutta alkoholi on osana monessa syövässä, sydän- ja verisuonisairauksissa ja mielenterveyssairauksissa.
Suomalaisten alkoholin käyttö eroaa muusta eurooppalaisesta alkoholin käytöstä selvästi. Siinä missä suomalainen ottaa alkoholia unohtaakseen, rentoutuakseen tai juhliakseen tavoitteenaan humalatila, muualla Euroopassa nautitaan viinilasillinen tai kaksi osana ruokailua ja sosiaalista kanssakäymistä.
Alkoholin saatavuus mm. vähittäiskaupoista on helppoa: 2,8-5,5 prosenttista alkoholia saa ostaa vähittäismyyntipaikoista, joille aluehallintovirasto on antanut vähittäismyyntiluvan. Alkoholia saa ostaa klo 9-21.00 välisenä aikana. Muuna aikana myynti vähittäismyymälöistä ei ole sallittua. Alkoholia saa lisäksi ostaa anniskeluluvan saaneista anniskelupaikoista klo 9.00 lähtien.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on todennut, että eri väestöryhmien välisiin eroihin alkoholin pitkäaikaisessa riskikäytössä ja humalajuomisessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota alkoholinkäytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Tutkimuksen mukaan ns. Best buy-keinot alkoholin haitallisen käytön vähentämiseksi on mm. saatavuuden rajoittaminen.
Kuva 1. Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma (2015) s.75
Alkoholin myyntiä, markkinointia ja saatavuutta ohjaa alkoholilaki. Lain (1§) tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa haittojen ehkäisemiseksi alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.
Petteri Orpon hallitusohjelma pitää sisällään ehdotuksen alkoholijuomien vähittäismyyntiä koskevien säännösten muuttamista siltä osin, että kauppoihin sallittaisiin enintään 5,5 prosenttisten alkoholijuomien lisäksi myyntiin myös 8,0 prosenttiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Käytännössä tämä tarkoittaisi vahvoja siidereitä, oluita ja viinejä kauppoihin. Toteutuakseen tämä vaatisi alkoholilain muuttamista pykälien 17 ja 26 osalta.
Orpon ohjelman tavoitteena on yhdenmukaistaa ”vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan”. Lisäksi muutos olisi jatkoa vuonna 2018 aloitetulle alkoholilain uudistukselle. Hallitus tavoittelee muutoksella ”reilun ja avoimen kaupan edistämistä”.
Orpon ”avoimuus ja reiluus” merkitsee tässä esityksessä vastaavan vahvuisten etyylipohjaisten alkoholijuomien pysymistä Alkossa. Näin eri toimijoiden yhdenvertaisuus ei toteutuisi lain edellyttämällä tavalla. Yli 5,5%:n alkoholijuomien olisikin hyvä vastedes pysyä monopolina, sillä jos vahvat käymisteitse valmistetut oluet, siiderit ja viinit pääsevät kauppoihin, on selvää, että alkoholin kokonaiskulutus kasvaisi kansan siirtyessä vahvempien alkoholijuomien käyttöön. Sen myötä vaikutukset myös eri väestöryhmiin olisivat ilmeiset: nuoret miehet joisivat entistä enemmän olutta, tytöt joisivat nykyistä enemmän siideriä, alkoholiin sairastuneet olisivat entistä sairaampia ja heidän määränsä kasvaisi, huono-osaisten määrä lisääntyisi ja mielenterveysongelmat lisääntyisivät entisestään. Lapsiperheköyhyys lisääntyisi ja lapset kärsisivät entistä enemmän aikuisten alkoholin käytöstä. Lista mahdollisista lisääntyvistä haitoista on pitkä. Orpon hallitus ei ole onnistunut esityksessään tuomaan esille yhtään positiivista asiaa, jota muutos toisi tullessaan.
Vastoin Orpon hallituksen sanomaa juomiskulttuurin yhtenäistämisestä Suomen ja EU:n jäsenvaltioiden kesken, moni EU:n jäsenvaltio suunnittelee lähivuosille alkoholin myyntiin ja käyttöön tiukennuksia, ei helpotuksia kuten nyt Suomi suunnittelee. Itseasiassa WHO on noteerannut suomalaisen alkoholipolitiikan monopoliaseman erityisen hyväksi tavaksi vähentää alkoholista koituvia haittoja.
Jos Orpon hallituksen esitys menee läpi lausuntokierroksella, tarkoittaa se sitä, että alkoholilain 1§ ei toteudu. Lain tarkoituksena kun on vähentää, ei lisätä alkoholin käyttöä. Sen tarkoitus on myös vähentää alkoholista koituvia haittoja, ei lisätä niitä. Voiko Suomen hallitus siis laatia ohjelman, joka ei toteudu lain hengen mukaisesti? Jos muutos etenee kaikesta huolimatta, on budjettiin syytä varata haitoista nousevien kulujen kuittaamiseksi arvioidut, vähintään 270M€ vuositasolla. Avoimuuden ja reiluuden hintalappu ei tässä tapauksessa ole halpa, politiikka ei ole vastuullista eikä se keskity päätöksentekoon, jossa tavoitteena on tasavertaisuus ja ihmisten hyvinvointi.
