Hyppää sisältöön
Kulttuuriblogissa jaamme ajankohtaisia kuulumisia ja kurkistamme kulttuuri- ja taidetyön arkeen ja juhlaan, tekemisen ja kokemisen äärelle. Kirjoittajina kulttuuritoimiston väki sekä vieraskynät.

Blogitekstin on kirjoittanut kulttuuripäällikkö Mikko Nortela.
Kuvat amanuenssi Anna Väänänen, Salon historiallinen museo SAMU.

Julkisen keskustelun vaikeudesta

Onhan se viisi miljoonaa nyt järjetön raha, eikä vanhuksilla ole vaippoja.

Niin, molemmat asiat ovat totta ja toinen lausahduksista voi jopa liittyä kunnalliseen päätöksentekoon. Molemmilla väittämillä saa aikaan vilkasta keskustelua, vaikka ihmisillä ei välttämättä ole mitään syvällistä tietoa keskustelun aiheesta.

Tuo reilu viisi miljoonaa, se on Salon museoiden yhteisvarastohankkeen hinta hankesuunnittelun perusteella. Se on edullista rakennustilaa, alle 2.000 euroa neliö. Neliöitä on vaan suhteellisen paljon, noin 2440 m2.

Noihin neliöihin ei mahdu kaikki Salon historiallisen museon (SAMU) ja Salon taidemuseo Veturitallin tavara. Ei ole tarkoituskaan, sillä museotoimintaa ei aiota lakkauttaa vaan kehittää. Osa esineistä on myös paikoissa, joissa ne voivat mainiosti olla jatkossakin. Kaupungin tiloissa yleisön nähtävillä olevat taideteokset ovat osa kaupungin kokoelmapolitiikkaa, arvokas historiallinen Raamattu on luontevassa ympäristössä Salon pääkirjastossa jne.

Julkisuudessa on kerrottu, miten huonoissa tiloissa esineet nyt ovat. Tilat ovat kylmiä, niiden kosteus vaihtelee suuresti eivätkä home tai tuholaiset ole harvinaisuuksia. Siksi osa esineistöä on valitettavasti tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Historiaa menetetään koko aika. Varastotiloja suunniteltaessa on huomioitu, että osa esineistä joudutaan poistamaan museokokoelmista.

Salossa on kuntaliitosten jäljiltä myös monia pieniä museoita, joissa on osittain samanlaista esineistöä. Varastoon siirrettäessä ammattilaisten on pohdittava mitkä esineet on säilytettävä Salon alueen tarinan säilymiseksi, esineen kunnosta riippumatta. Sillä joskus on myös korjattava jo tuhoutunutta, koska elettyä historiaa ei pysty toisintamaan.

Uudesta varastosta ei suunnitella laboratoriomaista tilaa tai uutta museota. Se on lämmintä tilaa, jossa esineet voivat säilyä satoja vuosia. Se on myös tilaa, joka on muuttoprojektin jälkeen melko täynnä. Se ei siis ole yleisökohde, opastettuja käyntejä voidaan kyllä harkita harvakseltaan.

Eikö kaupunki sitten ole pullollaan tuollaisia varastoja? Ei ole. Varaston käyttöiäksi on suunniteltu 150–200 vuotta, eikä vuokrasopimuksen tekeminen noin pitkälle ajalle ole mielekästä. Kaupungin omissa tiloissakin on nostettu esiin vaihtoehtoja, joita kaupunki pitää korjauskelvottomina ja joista jopa tällä hetkellä evakuoidaan museoiden esineistöä. Tilat on useaan kertaan kartoitettu hanketta suunniteltaessa.

Salon museoille tarvitaan tilaa, jossa esineiden pilaantuminen saadaan pysäytettyä. Tarvitaan monipuolinen varasto, jossa on tilaa niin juhlaville vankkureille kuin menneestä kertoville postikorteille. Tarvitaan varasto, jonka ansiosta tulevat polvet tietävät myös nykyajan elämästä – varastoihin on tilojen puutteen vuoksi voitu ottaa hyvin vähän esineistöä viimeisen sadan vuoden ajalta. Ja tarvitaan varasto, jonka ansiosta voimme pitää museoiden näyttelyt elävinä ja mielenkiintoisina.

Itse asiassa kaikki nuo vaatimukset löytyvät muodossa tai toisessa myös museolaista, jota Salon kaupungin on noudatettava.