Kirjoittaja Satu-Maarit Hildén
Juomatapatutkimus on THL:n toteuttama kulutus- ja haittatilastoja syvällisempi tutkimus. Se tehdään kahdeksan vuoden välein. Tutkimuksessa saadaan tietoa paitsi alkoholin käytöstä myös koetuista alkoholihaitoista ja muutoksista eri vuosikymmeninä ja väestön eri ryhmissä.
Liiallinen alkoholin käyttö aiheuttaa haittoja ja kustannuksia paitsi yksilölle itselleen, mutta myös heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle. Tutkimuksellinen alkoholinkäyttötapojen seuranta on tärkeää, koska alkoholi ei ole tavanomainen kulutustuote. Tuloksilla saadaan käsitys suomalaisesta alkoholikulttuurista. Tämä tietopohja on oleellista, jotta esim. päätöksentekoa voidaan johtaa tiedolla ja vaikuttaa ennaltaehkäisevästi erilaisten alkoholihaittojen ja -ongelmien syntymiseen eri ikäryhmissä.
Alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut Suomessa merkittävästi lähihistorian aikana. Kokonaiskulutus kasvoi erityisen voimakkaasti vuodesta 1969 vuoteen 2005, jolloin alkoholinkäyttö lähes kolminkertaistui. Syinä kasvuun olivat aikaisempaa sallivampi alkoholilainsäädäntö vuodesta 1969 lähtien, 1980-luvun talouden nousukausi ja Suomen liittyminen EU:hun. Vuonna 2004 Suomessa tehtiin laaja alkoholiveronalennus Viron liittyessä EU:n jäseneksi ja alkoholin maahantuonninrajoitusten poistuessa. Vuoden 2005 jälkeen alkoholinkulutus on vähentynyt Suomessa muun muassa alkoholin veronkorotusten ja yleisen taloustilanteen vuoksi. Tällöin myös alkoholikuolemien väärä väheni voimakkaasti. Kuolemien määrä hieman lisääntyi vuoden 2018 alkoholilain muutoksen yhteydessä, kun 5,5%:set alkoholijuomat vapautuivat kauppoihin.
Suomalaiset kuluttivat vuonna 2023 noin 8,7 litraa puhdasta alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Pohjoismaissa eniten alkoholia juodaan Tanskassa, vähiten Norjassa.
Kaikki alkoholista aiheutuvat vakavat haitat eivät käy ilmi tilastoista tai rekisteritiedoista. Subjektiivisesti koettuja tai sosiaalisia, taloudellisia sekä hyvinvointia ja terveyttä heikentäviä haittoja on vaikea mitata luotettavasti. Alkoholin aiheuttamat tapaturmat tai lasten lievät pahoinpitelyt jäävät alkoholin osalta kirjaamatta. Näiden syiden vuoksi haittojen kehityksen seurantaa käytetään alkoholin aiheuttamaa kuolleisuutta. Alkoholiperäisiä tauteja ja alkoholimyrkytyksiä oli v.2022 peruskuolemansyynä 1664 suomalaisella. Samana vuonna 433 suomalaista kuoli tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti niin, että alkoholipäihtymyksen katsottiin myötävaikuttaneen kuolemaan. Näiden lisäksi alkoholinkulutus aiheuttaa vielä paljon muita kuolemia mutta esim. syöpiin ja verenkiertoelinsairauksiin syy-yhteys alkoholiin ei näy kuolintodistuksesta.
Vuodesta 2008 alkoholinkulutus ja alkoholikuolleisuus vähenivät paljon vuoteen 2017 asti. Alkoholin käytön vähenemisen katsotaan säästäneen yli 10 000 alle 60-vuotiasta alkoholin aiheuttamalta kuolemalta vuosien 2008–2022 välillä.
Alkoholista johtuva sairastuvuus ja alkoholikuolemat jakautuvat hyvin epätasaisesti Suomessa. Alkoholisairastuvuus on suurinta Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa. Keskimääräisellä tasolla sairastuvuus on Länsi-Suomessa. Alkoholikuolleisuus on yleisintä Kaakkois-Suomessa, Itä-Suomessa ja Lapissa.
Naiset kuluttivat v.2023 alle kolmanneksen eli 28 % kaikesta kulutetusta alkoholista. Määrä on noussut vuodesta 2000 noin 4%. Miehet kuluttivat vuonna 2023 noin 13 litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja naiset viisi litraa.
Vuosien 2008-2023 välillä alle 55-vuotiaiden miesten ja 35-54-vuotiaiden naisten kulutus on vähentynyt. Vuosien 2016-2023 välillä erityisesti 55-69-vuotiaitten miesten juominen on lisääntynyt. Tämän ikäryhmän miehistä 62 prosenttia ja naisista 30 prosenttia käytti alkoholia viikoittain tai useammin.
Suomessa alkoholinkulutuksen jakauma on vino: pieni osa väestöstä juo merkittävän osan kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Vuonna 2023 eniten juovan 20–79-vuotiaan väestön kymmenes joi 52 prosenttia kaikesta alkoholista, ja eniten juova viidennes joi 73 prosenttia kaikesta alkoholista. Suurin osa suomalaisista juo siis vähän tai kohtuullisesti. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta alkoholin käytön ehkäisyssä tulee keskittyä koko väestön juomisen ehkäisyyn, sillä tutkimuksien mukaan keskimääräisen käytön vähentymisen myötä suurkuluttajienkin määrä laskee.
Suomi on oluen juojien maa. Oluet muodostavat lähes puolet tilastoidusta kulutuksesta. Miehet suosivat naisia enemmän olutta. Iäkkäät naiset juovat erityisesti viinejä ja nuoret naiset long drink-juomia ja siidereitä.
Ensimmäisen Juomatapatutkimuksen aikoihin v.1968 oli 40% naisista raittiita (= kyselyn aikaan ollut 12kk käyttämättä alkoholia) miesten osuuden ollessa 10%. Raittius väheni aikuisväestössä erityisesti naisilla 1960-luvun lopulta lähtien aina vuoteen 2000 asti. Vuonna 2023 naisista 12 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli raittiita. Ikiraittiiden osuus on pienentynyt naisilla noin 15%:sta neljään prosenttiin vuosien 1976-2023 välillä. Miehillä ikiraittiiden osuus on ollut tasainen 4% koko tarkastelujakson ajan. Nuorten yleistynyt raittius on tarkoittanut aiemmin alkoholin aloittamisiän myöhentymistä. Raittiuden muutokset 20–34-vuotiaiden ryhmässä eivät ole kovin suuria mutta nuoruusiän raittius näyttää aiemmasta tutkimuksesta poiketen jatkuvan yhä useammalla aikuisuuteen asti. Nuorten raittiuden yleistymisen taustalla on nähty mm. alkoholin myynnin paremmalla ikärajavalvonnalla, vanhempien tiukentuneilla asenteilla nuorten alkoholinkäyttöä kohtaan ja sosiaalisen median kasvaneella merkityksellä nuorten elämässä.
Merkittävin muutos säännöllisessä alkoholin käytössä vuosien 2016 ja 2023 välillä näkyy 20-34-vuotiaiden ryhmässä. Tämän ikäisistä alkoholia kuluttaa enää viikoittain 32% miehistä ja 10% naisista. Vielä 2000-luvun alussa miesten osuus oli kaksinkertainen ja naisilla lähes nelinkertainen verrattuna vuoteen 2023.
Alkoholin riskikäyttö eri mittareilla mitattuna on Suomessa yleistä. Pitkäaikaisten alkoholihaittojen kohtalaisen tai suuren riskin ryhmään kuului 450 000 suomalaista eli 11 prosenttia 20–79-vuotiaista. Humalatilaan liittyville riskeille altistui ainakin kerran vuodessa 2 180 000 eli 54 prosenttia 20–79-vuotiaasta väestöstä. Vähintään kuukausittain näille riskeille altistui 940 000 henkilöä eli 23 prosenttia 20–79-vuotiaista suomalaisista. Noin 76 % kulutetusta alkoholista liittyi riskikäyttöön, joko runsaaseen keskimääräiseen kulutukseen tai humalajuomiseen.
Noin 9% eli 317 000 suomalaista 20–79-vuotiaista oli kokenut omasta alkoholinkäytöstään johtuvia ongelmia jollakin elämänalueella (koti, sosiaalinen elämä, työelämä, talous, terveys) kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana). Jotain humalassa sanottua tai tehtyä katui 22% eli 754 000 suomalaista. Myös yksittäiseen alkoholinkäyttökertaan oli liittynyt haittoja yli 16% suomalaisista eli 546 000 ja liikenneturvallisuusriskejä kokeneita tai muita haittoja koki 28% eli 957 000 suomalaista. Miehet kokoivat naisia enemmän alkoholista koituneita haittoja, samoin nuoret 20-24-vuotiaat. Noin 353 00 eli 10% kertoi että joku heidän lähipiiristä tai terveydenhuollosta oli kehottanut vähentämään alkoholin käyttöä.
Naiset ja nuoret 20-24-vuotiaat kokivat eniten haittoja muiden alkoholin käytöstä: jopa 60% oli pelännyt päihtyneitä ja 40% joutunut päihtyneen ahdistelemaksi tai kiusaamaksi julkisella paikalla. Joka kolmas vastanneista kertoi, että heidän lähipiirissään on joku, jolla on alkoholin käytöstä johtuva ongelma. Tämä vastaa noin 1,35miljoonaa suomalaista.
Sosioekonomiset erot alkoholin keskikulutuksessa olivat huomattavasti pienemmät kuin vakavissa alkoholihaitoissa. Korkeasti koulutetut käyttivät alkoholia useammin mutta vähemmän kerralla kuin muut koulutusryhmät. Naisilla alhainen peruskoulutus (peruskoulu) liittyi humalariskiin ja pitkäaikaiseen alkoholin käyttöön. Miehillä oli näin toisen asteen koulutuksen saaneilla.
Juomatapatutkimuksen tulokset kertovat siitä, millaisia tarpeita alkoholihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen liittyy. Vuoden 2008 jälkeen alkoholin kokonaiskulutus on olennaisesti vähentynyt. Suomalaisten säännöllinen alkoholinkäyttö on myös vähentynyt ja enimmillään juodut alkoholimäärät ovat pienentyneet. Riskikäyttö ja alkoholista koituvat haitat ovat kuitenkin edelleen yleisiä. Merkittävä osa suomalaisten kuluttamasta alkoholista liittyi riskikäyttöön. Pitkäaikaisen alkoholin käytön riskit ovat yleisiä keski-ikäisillä. Humalajuomista on eniten nuorilla. Alkoholihaitat koskettavat isoa osaa suomalaisista.
Väestötasolla alkoholin kulutusta vähentävät toimet, kuten alkoholin hintaa korottava verotus sekä alkoholin saatavuuden ja markkinoinnin rajoitukset ovat tehokkaita keinoja alkoholihaittojen vähentämiseksi. Hallituksen suunnitelma alkoholin kuljettamisesta koteihin alkuvuodesta 2025 lisää alkoholin saatavuutta ja voi merkitä mm. monelle käyttäjälle alkoholin kokonaiskäytön kasvua.
Humalajuomisen aiheuttamiin haittoihin juomistilanteissa voidaan väestötasolla puuttua muun muassa anniskelupaikoissa. Humalajuomisen riskejä voidaan vähentää tilannekohtaisesti. Väestövalistus ja tiedotus alkoholinkulutuksen pitkäaikaisista riskeistä ja myös akuuteista humalajuomiseen liittyvistä haitoista on tärkeää, sillä kotiympäristöjen humalajuomista ei voida säännellä samaan tapaan julkisen vallan toimesta. Alkoholin terveysvaikutuksia koskevan tutkimuksen valossa ei voida asettaa alkoholin juomisen turvarajaa yksilötasolla. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset suosittelevatkin alkoholinkäytön välttämistä.
Alkoholiongelmien varhainen tunnistaminen ja riskikäytön puheeksiotto ovat vaikuttavia keinoja vähentää alkoholinkäyttöä yksilötasolla. Se on myös tunnistettu yhdeksi parhaista menetelmistä alkoholihaittojen vähentämiseksi. Kuitenkin vain kaksi prosenttia alkoholinkäyttäjistä kertoi terveydenhuollon ammattilaisen kysyneen alkoholinkäytöstä. On hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi alkoholin käytöstä ei kysytä useammin vastaanottojen yhteydessä. Onko toisen alkoholinkäytön puheeksi ottaminen vaikeaa ja pelottavaa, vai onko alkoholista puhuminen edelleen tabu? Kun alkoholinkäytöstä puhutaan ammattimaisesti, empaattisesti ja osana potilaan yleistä terveyttä, voidaan edistää ennaltaehkäisevää hoitoa ja tukea ihmisiä terveellisempään elämään.
