Hahmon Luonnin Erinomaisuus
“Aurinko paistaa – aurinko paistaa. Se on taikuutta. Kukat kasvavat – juuret heräävät. Se on taikuutta. Elämä on taikuutta – vahvuus on taikuutta. Taikuus on minussa – taikuus on minussa. Se on minussa – se on minussa. Se on jokaisessa meistä.” Näin laulaa Miselthwaiten nuori herttua Colin Craven Frances.H. Burnettin klassikkoteoksessa Salainen puutarha vuodelta 1911 (uusintapainos v. 2020). Kirjassa sain tutustua Burnettin taidokkaasti räätälöityihin henkilöihin 264 sivun ajan.
Kirjan päähenkilö on nuori 10-vuotias Mary Lennox. Marya kuvaillaan hyvin laihaksi, kipeän keltaiseksi ja eriskummallisen näköiseksi nuoreksi tytöksi. Maryn temperamenttisuus ja sanavalmius tekevät hänestä hyvin vastenmielisen kirjan muiden henkilöiden mielestä. Mary on mielestäni hyvin tasapainotettu ja normaali päähenkilö, mikä tekee hänestä hyvin samaistuttavan ja todellisen tuntuisen henkilön. Toisaalta tämä tasapainoisuus ja arkipäiväisyys saattavat tehdä hänestä hieman tylsän.
Mary tutustuu tarinassa puutarhuriin, taloudenhoitajiin ja muihin lapsiin. Mary tutustuu sivuhenkilöihin setänsä Archibald Cravenin kautta, joka mahdollistaakin hänen asumisensa Miselthwaiten kartanossa. Minun mielestäni Burnett on onnistunut erinomaisesti luomaan värikkään kirjon sivuhenkilöitä, jotka todella elävät. Burnett onnistuu kirjassa heijastamaan jokaisen henkilön tunteet lukijaan ja saamaan tämän resonoimaan niiden kanssa ja, mikä tärkeintä, lukija pääsee resonoitumaan jokaisen hahmon kanssa eri tavalla.
Kirjan tapahtumat alkavat kaukaisesta Intiasta, josta Mary on kotoisin. Kirjan tapahtumat siirtyvät kuitenkin nopeasti Englannissa sijaitsevaan Miselthwaiten kartanoon, jossa lähes kaikki kirjan merkittävät tapahtumat tapahtuvat. Burnettin päätös sijoittaa kaikki tapahtumat yhden katon alle on mielestäni ovela keino tehdä kirjasta sopiva lapsille. Kirjassa on paljon mysteereitä ja arvoituksia, jotka väärin sovellettuina saattaisivat ilmetä pelottavina nuorimmille lukijoille.
Kirjan juoneen johdattaa Maryn vanhempien kuolema, joka saattaa tuntua järkyttävältä lasten kirjassa, mutta sitä se ei ole. Burnett on luonut elegantin tapahtumajakson, jossa Maryn vanhemmat eivät vain olleet enää kuvioissa mukana. Mielestäni kirjan alkutilanne oli hyvin tarinaan johdatteleva ja onnistuneesti kirjoitettu.
Kirjan juoni oli mielestäni hyvin suoraviivainen ja selkeä tehden tästä oivallisen luettavan lapselle. Juonen suoraviivaisuus ei kuitenkaan haittaa, vaikka olisitkin hieman kokeneempi lukija, sillä Burnettin luoma visuaalinen ja tarkka kirjoitus on suorastaan taiteellista. Pohtiessani kirjan juonen laatua en voi kuitenkaan kehua taikka moittia tätä, sillä kirja avautuu hyvin eri tavalla kokeneelle ja kokemattomalle lukijalle. Kokeneelle lukijalle kirjan kauneus tulisi varmaankin Burnettin luomista erittäin syväluontoisista hahmoista, mutta kokemattomalle luulen kirjan juonen olevan itse pääasia.
Kirjan kieli ja rakenne ovat hyvin selkeitä, mikä mahdollistaakin kirjan suuren ikähaarukan. Kirjassa puhutaan välillä hieman vanhaa kieltä, mikä saattaa aiheuttaa hankaluuksia kokemattomalle lukijalle, mutta nämä tilanteet ovat hyvin harvassa ja merkityksettömiä kirjan juonen kannalta. Kirja on kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä, mikä on kirjan selkeyden kannalta paras vaihtoehto, mutta tämä tekee myös kirjan lukemisesta paikoittain hieman turhauttavaa.
Kirjan motiivina toimii tietämättömän kiinnostus, joka näkyy Miselthwaiten kartanon tutkimisena ja uuden löytämisenä. Lapsen kiinnostus tietämättömästä ohjasi kirjaa eteenpäin ja mahdollisti tarinan tapahtumasarjan.
Kirja kertoo lukijalleen selvästi elämän jatkuvan töyssyistä huolimatta. Kirja kertoo miten ihminen voi muuttua niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Kirja näyttää, miten suuri vaikutus ihmisen mentaliteetilla on itse ihmiseen fyysisesti. Kirjassa onnistutaan upeasti saamaan lukija toisen mielen sisään ja todella näkemään maailma heidän silmiensä takaa. Ja ehkäpä tärkeimpänä kirjassa onnistutaan näyttämään ystävien tärkeys elämässä.
Kokonaisuudessaan teos oli hyvin kirjoitettu ja lukemisen arvoinen. Kirjan tapahtumat ovat mukaansatempaavia ja tarinan henkilöt ovat taidokkaasti luotuja. Suosittelisin kirjaa ehdottomasti kaikille, joilla on kiinnostusta mysteeritarinoihin tai niille, jotka kaipaavat sitä lapsuusajan tunnetta lukuhetkiinsä.
-Teemu Özen, Armfeltin koulu
