Rakkaus kylään syttyi pikkuhiljaa
Matildaan reilu vuosi sitten muuttaneelle Tiina Simpaselle rakkaus kylään ei syttynyt ensivisiitillä.
– Oli kuuma kesäpäivä ennen koronaa, ja täällä oli paljon väkeä. Ihastelin kyllä Tullintien tammikujan kauneutta, mutta muuten kylä ei ensinäkemältä sykähdyttänyt, Simpanen kertoo.
Toisella kerralla olikin sitten jo toinen ääni kellossa.
– Oli lokakuun loppu vuonna 2023. Lunta ei ollut maassa, mutta kaikkialla oli valtavan kaunista. Kiertelin ympäriinsä koirani Selman kanssa ja tutustuin kylään. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hymyilivät, katsoivat silmiin ja juttelivat. Ihmettelin, että mikä paikka tämä oikein on, Simpanen muistelee.
Kun Simpasen vanha ystävä Nina, joka oli aikaisemmin muuttanut kylälle, laittoi viestiä ja kertoi myynnissä olevasta yksiöstä kylän keskellä sijaitsevasta Anttipoffista, ei hän aikaillut. Heti seuraavana viikonloppuna Simpanen palasi Matildaan asuntoa katsomaan ja teki siitä saman tien tarjouksen.
– Se oli aika epätyypillistä minulle. Yleensä harkitsen asioita todella tarkkaan. Mutta hetkeäkään en ole katunut.
Simpanen remontoi asunnon mieleisekseen ja alkoi viettää aikaa kylällä entistä enemmän. Lopulta hän myi Espoon asuntonsa, ja hänestä tuli virallisesti salolainen. Nyt hänellä on Espoossa vuokra-asunto, jossa hän viettää työnsä vuoksi muutamia päiviä viikossa.
Matildassa Simpasta viehättää erityisesti upea luonto, rauhallisuus ja yhteisöllisyys.
– Luonto on äärimmäisen tärkeä minulle. Löydän jatkuvasti uusia upeita paikkoja ympäri Ruukkikyliä ja Teijon kansallispuistoa.
Matildassa viihtyy myös Simpasen Selma-koira.
– Selma on täällä todella onnellinen. Se merkitsee minulle paljon. Kun ajamme Teijon ohi, ja alamme lähestyä Matildaa, Selma on ihan täpinöissään. Perillä se menee heti tervehtimään alpakoita. Tulen itse onnelliseksi, kun näen, miten Selma viihtyy.
Simpanen kertoo, että hän on aina ollut kova touhuamaan. Rauhoittuminen varsinkin kotona ollessa on ollut hänelle vaikeaa. Mutta Matildassa asiat ovat toisin.
– Täällä voin vaan olla. Luen kirjoja, kuuntelen podcasteja tai katselen ikkunasta lintuja.
Yksinäiseksi ei Simpasen ole oloaan tarvinnut kylillä tuntea. Hän on tutustunut ihmisiin Teijon Kyläsaunalla, mennyt mukaan Kyläyhdistyksen toimintaan ja perustanut muun muassa Ruukkikylien lukupiirin.
Hän on ollut yllättynyt miten ystävällisiä ihmiset kaikkialla ovat.
– Ja miten varauksetta ihmiset ovat ottaneet minut vastaan. Ihmisillä on täällä aikaa toisilleen. Kylä on niin pieni, että aina jossain törmää johonkin tuttuun.
Simpasen on yllättynyt positiivisesti myös Salon kaupungin palveluista. Lohjenneen hampaan sai hoidettua nopeasti ja laskettelureissussa kipeytyneestä polvesta otettiin heti magneettikuvat.
– Olen ollut ihan äimänkäkenä, että palvelut pelaavat täällä niin hyvin. Espoossa tuommoisista saa vain haaveilla.
Mutta löytyy Matildasta muutamia negatiivisia puoliakin. Aktiivisena liikkujana Simpanen kaipaa isompaa kuntosalia ja uimahallia.
– Niiden vuoksi olen katsellut isompaa asuntoa lähempänä Saloa. Voisin hyvin kuvitella asuvani esimerkiksi Perttelissä tai Halikossa. Mutta Matildan asunnostasi en silti luopuisi. Olen täällä niin onnellinen.
Teksti: Hanna-Mari Järvinen
Kuva: Nina Kaverinen
