Lastenneuvolat palvelevat alle kouluikäisiä lapsia ja heidän perheitään. Lastenneuvolassa pyritään turvaamaan jokaiselle lapselle mahdollisimman hyvä terveys ja edistämään koko perheen hyvinvointia. Lastenneuvolatyö on yksilöllistä, perhekeskeistä ja luottamuksellista. Vastaanotot ovat maksuttomia.
Lastenneuvoloiden yhteystiedot ja ajanvaraus
Neuvolassa tuetaan perheitä kasvussa vanhemmuuteen ja rohkaistaan vanhempia luottamaan omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa. Neuvolatyön tavoitteena on perheen terveiden elintapojen edistäminen ja lapsen terveen kehityksen esteiden tunnistaminen ja poistaminen mahdollisuuksien mukaan.
Neuvolassa on määräaikaiset terveystarkastukset, niihin liittyvät tutkimukset ja rokotukset, terveysneuvonta ja keskustelut sekä kotikäynnit.
Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta (380/2009) ohjaa tarkastusten ajankohtia.
Äkillisesti sairastuneen lapsen hoidon tarpeen arvioi oman alueen sairaanhoitaja, joka antaa hoito-ohjeita ja tarvittaessa ajan lääkärille.
Jo vastasyntynyt vauva vaistoaa millä mielellä häntä hoidetaan, millaisin ottein häntä kannetaan, miten kosketetaan, miten hänelle puhutaan ja miten häntä katsotaan.
Vauvan perusluottamus syntyy ensimmäisten elinviikkojen aikana lähinnä äidin välityksellä, sillä äiti tyydyttää lähes kaikki vauvan perustarpeet tuona aikana. Vaikka vauva tarvitsee rauhaa ja lepoa, kaipaa hän myös virikkeitä elämään. Ensikuukausien aikana tärkeimpiä virikkeitä ovat seurustelu hoitojen yhteydessä ja sylissä pito.
Iho on pienelle vauvalle tärkeä aistikanava. Tuntoaistin kautta vauvalle viestitään ympäristön turvallisuutta ja sitä kuinka paljon hänestä pidetään. Vauvaa kosketellaan varmoin ja tasaisin ottein, hyväillään ja hierotaan. Samalla vauva oppii myös erottamaan oman kehonsa rajoja. Itkevää vauvaa voi rauhoitella rauhallisella silittelyllä ja hieronnalla sylissä. Samalla voi jutella hänelle tasaisesti. Vauva tutustuu maailmaan aluksi suunsa kautta. Hän työntää mm. nyrkkinsä ensimmäisenä suuhunsa. Tuntoaisti toimii tässäkin tärkeänä tiedonhankintavälineenä.
Lukuisat vanhemmat pitävät kantoliinaa oivallisena vauvan rauhoituskeinona. Liinan voi sitoa itselleen ja vauvan ikäkaudelle sopivalla tavalla ja pitää vauvaa mukanaan askareissa.
Vauvan hoitotilanteet ovat parhaimmillaan molemminpuolisen läsnäolon iloa, jossa lapsi on keskellä. Vauvalle jutellaan ja kerrotaan, mitä tehdään ja pyydetään häntä yhteistyöhön. Vaikka hän ei vielä ymmärrä sanoja, äänensävystä ja puhetavasta välittyy kuitenkin puheen tunnesisältö.
Vauvaa hoidettaessa otteet saavat olla lempeitä ja rauhallisia. Pää on painava ja lihasjäntevyys vaihtelee lapsilla paljon. Vauva kannattaa nostaa ylös alustalta siten, että käännät hänet ensin kyljelleen ja siitä kainaloiden alta tukien ylös. Näin päätä ei tarvitse tukea erikseen. Niskalihakset vahvistuvat myös vauvan maatessa mahallaan vanhemman vatsan päällä. Vauvan pään nopea holtiton liikkuminen on vaarallista. Tällainen ravistelu voi lyhyenäkin aiheuttaa lapselle pään sisäisiä verenvuotoja ja aivovaurion.
Vastasyntynyt vauva asetetaan nukkumaan kyljelleen puolta vaihdellen. Myöhemmin vauva kääntyy itse nukkumaan selällään ja kääntää siinä itse aina päänsä sivulle. Vauvan nukuttamista vatsallaan ei suositella, koska siinä asennossa kätkytkuoleman riskin on todettu kasvavan. Kun lapsi oppii itse kääntymään vatsalleen, nukkuma-asennolla ei enää ole merkitystä.
Täysiaikaisena syntyneen normaalikokoisen vauvan kanssa voi lähteä ulos heti, kun äiti tuntee jaksavansa. Ensimmäinen kävely vaunujen kanssa on hieno kokemus! Talvella tai kylmällä ja tuulisella säällä ulkoilun aloittamista voi siirtää parin viikon ikään. Pakkasrajana voi pitää 10 astetta.
Vähitellen vauvan voi totuttaa päiväunien nukkumiseen ulkona vaunuissa, jos paikka on turvallinen ja suojaisa. Hyönteisverkko on tarpeen kesällä. Itkuhälyttimen käyttö vaunuissa helpottaa vauvan seuraamista.
Vauvan iho tarvitsee pesua. Päivittäin pestään esimerkiksi lämpimään veteen kastetulla kankaalla tai vanulla kasvot, korvien taustat sekä kaulan ja kainaloiden ihopoimut. Vaipan alta iho pestään juoksevan veden alla aamuin illoin sekä aina tarvittaessa.
Vauva kannattaa kylvettää pari kertaa viikossa. Kylpyveden lämpötilan sopivuutta on helpointa kokeilla omalla kyynärpäällä, lämpötila on sopiva ihonlämpöisenä 37-asteisena. Veteen voi halutessaan lisätä muutaman tipan kylpyöljyä. Vauvan kylvettämistä voi yleensä harjoitella sairaalassa vierihoito-osastolla.
Vauva lasketaan kylpyyn hitaasti. Pää lepää ranteen päällä ja kädellä pidetään tukevasti kiinni vauvan olkavarresta. Vauva pestään toisella kädellä aloittaen kasvoista ja päästä ja jatketaan siitä alaspäin muistaen erityisesti ihopoimut. Vauvan kääntäminen kylvyssä on tarpeetonta.
Kylvyn jälkeen vauva kiedotaan lämpimään pyyhkeeseen ja kuivataan hellästi taputtelemalla. Taipeet kuivataan erityisen huolellisesti. Tarpeen mukaan ihoa voidellaan perusvoiteella tai taputellaan taipeisiin talkkia. Napa ja korvalehdet kuivataan vanutikulla ja tarkistetaan kynsien pituus.
Saunomista ei suositella alle yksivuotiaille lapsille, sillä vauvan kyky haihduttaa lämpöä hikoilemalla ei ole vielä kehittynyt. Kun haluat alkaa totuttaa isompaa vauvaa saunaan, jää hänen kanssaan alalauteille jälkilämpöön.
Vauvan päänahkaan kertyy helposti karstaa, yleensä sitä enemmän mitä enemmän hiuksia vauvalla on. Karstan pehmentämiseksi päänahkaan sivellään reilusti kevyttä emulsiovoidetta, Parinkymmenen minuutin kuluttua päänahka pestään hellästi lämpimällä vedellä, isoimmille lapsille voi käyttää mietoa lastensampoota. Kuivaamisen jälkeen karstaa voi kevyesti rapsuttaa irti harjalla. Käsittely kannattaa toistaa päivittäin, kunnes karsta on hävinnyt.
Vastasyntyneen vauvan silmät vetistävät ja rähmivät helposti kyyneltiehyiden kehittymättömyyden takia. Puhdista silmät päivittäin kasvojen pesun yhteydessä sekä aina tarvittaessa lämpimään veteen kostutetulla vanulapulla tai pehmeällä kankaalla. Kuivunutta rähmää voi liottaa hetken. Jos rähmiminen jatkuu tai lisääntyy, ota yhteyttä neuvolaan. Kyseessä voi olla bakteerien aiheuttama silmätulehdus, joka vaatii lääkärin reseptillä määräämiä lääketippoja.
Vauvan korvista erittyy keltaista vaikkua melko runsaastikin. Värekarvat kuljettavat vaikkua kohti korvakäytävän suuaukkoa. Korvat puhdistetaan kylvyn jälkeen kuivalla vanupuikolla. Puhdista korvalehden poimut ja korvakäytävän suu varovaisesti. Puikkoa ei saa työntää korvakäytävään.
Tarkasta korvien taustat päivittäin: sinne kertyy tahnamaista eritettä ja ohut iho ärtyy helposti. Puhdista lämpimään veteen kastutetulla vanulapulla tai kankaalla kevyesti ja kuivaa.
Pienessä vauvassa kaikki on pientä, myös nenässä. Nenän limakalvot erittävät limaa, joka kuivuessaan aiheuttaa vauvalle tuhinaa ja aivastelua. Aivastelu ei merkitse vauvoilla nuhaa, vaan nenän yritystä päästä eroon karstasta.
Hengitystä voi helpottaa erityisesti ennen imetystä tiputtamalla kumpaankin sieraimeen suolaliuostippoja (NaCl tai jokin vastaava tuote, saa ostaa apteekista). Suolatippojen lisäksi apteekista voi hankkia edullisen ja kätevän pikkulapsen limaimun, jolle on käyttöä nuhan hoidossa.
Vauvan kynnet ovat usein pitkät. Sormenpäihin tulee helposti kynsivallintulehdus, joten kynsiä ei kannata leikata ensimmäisten viikkojen aikana. Jos vauva raapii itseään, voi aluksi vetää tumput tai paidanhihat suojaamaan käsiä. Kynnet leikataan vain vauvan käytössä olevilla kynsisaksilla sormenpäiden suuntaisesti, mutta ei liian lyhyeksi. Kynnet on hyvä tarkistaa viikoittain esimerkiksi kylvyn jälkeen, mutta helpointa on leikata kynnet vauvan nukkuessa.
Napatynkä kuivuu ja irtoaa yhden – kahden viikon kuluessa syntymästä. Tyngän juuresta erittyy limaa ja verta, joka toimii kasvualustana bakteereille. Napaa on hyvä puhdistaa veteen tai apteekista saatavaan puhdistusaineeseen kostutetulla vanutikulla kaksi – kolme kertaa päivässä huolellisesti tyngän reunojen alta pyörittäen. Jos huomaat ihon punottavan navan ympärillä, ota yhteys neuvolaan hoito-ohjeita varten.
Kun tynkä on irronnut, navan pohjasta saattaa erittyä vähän verta vielä parin viikon ajan. Napa puhdistetaan vanutikulla tarvittaessa, ja myöhemminkin aina kylvyn jälkeen.
Vastasyntyneen vauvan aineenvaihdunta on vilkasta. Vaippa vaihdetaan ainakin kahdeksan kertaa päivässä, käytännössä jokaisen syötön yhteydessä ja tarpeen mukaan. Vauvan peppu pestään lämpimällä vedellä, jos vaipassa on ulostetta -aluksi siis lähes joka kerta. Ihoa voi välillä puhdistaa myös kostutetulla liinalla tai hoitoöljyllä. Pissavaipan vaihdon yhteydessä pesua ei yleensä tarvita. Terveelle iholle ei tavallisesti tarvita voidetta, jos vauvalla käytetään kertakäyttövaippoja. Kestovaipan käyttäjällä suojavoide, esimerkiksi rasvainen apteekin perusvoide voi olla tarpeen.
Jos vauvan iho on vaipan alla ärtynyt, tehostettu pesu ja ilmakylvyt saattavat auttaa. Sinkkivoide suojaa ja rauhoittaa hyvin ärtynyttä ihoa.
Maidon pulauttelu on vauvoilla tavallista. Maito nousee takaisin ruokatorveen syötön jälkeen, varsinkin jos vauva on syönyt liikaa tai liian nopeasti. Mahalaukun ja ruokatorven välinen sulkijalihas on vielä löysä. Pulautteleva lapsi kasvaa yleensä hyvin ja on muuten oireeton. Herkästi pulauttelevan vauvan voi röyhtäyttää nostamalla hänet pystyasentoon hetkeksi syötön jälkeen, että ylimääräinen ilma poistuu mahalaukusta.
Jos pulauttelu on runsasta ja vauva nukkuu huonosti, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan, samoin jos vauva oksentelee runsaammin.
Hikka on monen vauvaperheen jokapäiväinen vaiva. Vauvan nikottelevat jo kohdussa useita kertoja päivässä juotuaan lapsivettä. Sama jatkuu syntymän jälkeen. Hikkaa voi yrittää rauhoittaa antamalla vauvalle hiukan juotavaa, joko rintamaitoa tai pari lusikallista keitettyä vettä. Kannattaa odottaa vain rauhassa hikan loppumista.
Kaikilla vauvoilla on jonkin verran ilmavaivoja parin viikon iässä. Tämä tasoittuu vähitellen. Vauva ei pysty itse liikkumaan ja siten helpottamaan ilman kulkua suoliston läpi, joten vauvan nostelu, heijaaminen ja hieronta helpottavat hänen oloaan.
Imettävän äidin kannattaa tarkkailla ruokavalionsa vaikutusta vauvan vaivoihin. Kahvinjuonti, tuore ruisleipä ja tuore pulla voivat ärsyttää, samoin suklaa, omena, herneet, sipuli, kaali ja lanttu eli samat, jotka ehkä aiheuttavat ilmavaivoja äidillekin. Valkosipulista vastasyntynyt saa usein oireita pieninäkin määrinä. Äidin käyttämät lääkkeet, varsinkin rautalääkkeet saattavat ärsyttää vauvan vatsaa ja tupakointi aiheuttaa vauvalle myös ilmavaivoja. Joskus myös äidin nauttimat maitotuotteet ärsyttävät suolistoa.
Ilmavaivojen hoitoon on apteekista saatavissa mietoja valmisteita, jotka pilkkovat ilmakuplia suolistossa pienemmiksi ja joita voi huoletta käyttää. Maitohappobakteereista voi myös olla apua. D-vitamiinitipat voi vaihtaa vesipohjaiseen valmisteeseen.
Vauvahieronnasta, vyöhyketerapiasta ja kantoliinasta on usein apua ilmavaivoista kärsivän vauvan rentouttamiseen ja rauhoittamiseen.
Jos vauva itkee paljon eikä siihen auta syöttäminen, vaipanvaihto eikä syliin nostaminen, voi olla kyse koliikista.
Rintaruokitulla lapsella suolentoiminta on hyvin vilkasta ensimmäisinä viikkoina. Parin kuukauden iässä voi tilanne kääntyä päinvastaiseksi ja vauva ulostaa vain kerran viikossa. Tauko voi joskus olla parinkin viikon mittainen ilman, että on kyse ummetuksesta. Jos vauvalla ei tunnu olevan vaivoja, hän syö normaalisti eikä oksentele poikkeavasti, eiole syytä huoleen. Yleensä vauvan kakka on pehmeää tauon jälkeen, mutta sitä tulee runsaasti.
Jos uloste on kovaa tai vauvan olo tuntuu hankalalta, voit antaa muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle kokeeksi pari lusikallista luumu- tai päärynäsosetta. Apteekista voi ostaa ummetuslääkkeeksi mallasuutetta. Sopiva annos on teelusikallinen kerrallaan. Se sekoitetaan desilitraan haaleaa vettä ja juotetaan vauvalle tuttipullosta.
Rintaruokitun vauvan kieli on yleensä valkoinen ja katteinen, mikä on aivan normaalia. Vauvan suuta ei tarvitse huuhdella vedellä imetyksen jälkeen, sillä imetys suojaa suuta sammakselta.
Joskus lapsen suussa näkyy poskien limakalvoilla ja huulten sisäpinnalla pulautuksen näköistä valkoista juostetta. Jos tämä ei lähde pois suuta huuhtelemalla, voi olla kyseessä sammas.
Äidinmaito sisältää kaikki vastasyntyneen ensimmäisinä elinkuukausina tarvitsemat ravintoaineet helposti käytettävässä muodossa. Ruoka on aina saatavilla ja se sulaa helposti.
Kiinteän lisäruuan antaminen imetyksen ohella harkitaan kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti.
D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositus
Imeväisikäisten ja pikkulasten on hyvän kasvun turvaamiseksi välttämätöntä saada päivittäin D-vitamiinilisää vitamiinivalmisteena 2 viikon iästä alkaen siihen asti kunnes täyttävät 18 vuotta. D-vitamiinia tarvitaan kasvuun ja luuston kehittymiseen. Sen puute aiheuttaa kasvun ja kehityksen häiriöitä, väsymystä, infektioherkkyyttä ja vaikeimmillaan riisitaudin.
Lisätietoa D-vitamiinilisien käyttösuosituksista (pdf) (1,34 Mt)
Suuhygienistin terveystarkastuksissa ja neuvonnassa lapset käyvät 8 kk:n iästä alkaen.
Pienen lapsen kasvu ja kehitys on nopeaa. Ensimmäisten ikävuosien aikana kehitys on kokonaisvaltaista ja yksilölliset erot lasten välillä ovat suuria, kuten kasvussakin. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä vanhemmissa etenkin ensimmäisen lapsen kanssa.
MLL:n vanhempainnetistä voi lukea lisää tietoa lapsiperheen elämästä.
Lastentalo.fi on erikoissairaanhoidon palvelu, jossa on tietoa lasten sairauksista, hoidosta ja hoitoon valmistautumisesta.
Tarvitsetko tietoa kuumeen, yskän, nuhan, korvakivun tai lievän hengitysvaikeuden hoidossa? Lasten oirenavigaattoria voi käyttää apuna lapsen sairastuessa äkillisesti. Vain HUS-alueella asuvat voivat kysyä neuvoa chatissa sairaanhoitajalta.
Vastasyntynyt lapsi saattaa nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa ja uni- ja ruokailujaksot
liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lapsi herää nälkäisenä ja nukahtaa syötyään. Uni jakautuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Vähitellen ruoka- ja unijaksot eroavat toisistaan ja lapsi harjoittelee syömisen ja nukahtamisen erottamista. Unentarve 3 – 4 kuukauden iässä on noin 14 – 15 tuntia vuorokaudessa. Tällöin yleensä pisin unijakso ajoittuu yöhön klo 24 – 05 välille ja pisin valveillaolojakso päivään.
Pieni lapsi valvottaa vanhempiaan jonkin verran lähes aina. Alle kolmikuisella tietty rytmittömyys kuuluu elämään ja usealle alle puolivuotiaalle on normaalia herätä syömään yöllä. Tilapäistä elämänmuutoksiin liittyvää yöheräilyä ja levottomuutta voi olla kaikilla lapsilla esim. hampaiden puhjetessa ja liikkumaan opetellessa. Pieni lapsi nukkuu harvoin aivan hiljaa. Hän ääntelee, tuhisee tai ähisee unissaan. Kovin vilkas ja touhukas päivä voi aiheuttaa yölevottomuutta. Yksilölliset vaihtelut nukkumisasioissa ovat lapsillakin suuria. Jos lapsi heräilee tiheästi ja jatkuvasti, tilanteeseen väsyy koko perhe. Tavallisesti yöheräilyn syynä ovat nukkumiseen liittyvät tavat. Harvoin yöitkuisuus johtuu sairaudesta.
Pikkulapsi tarvitsee elämässään rytmiä kokeakseen turvallisuutta, ennustettavuutta ja jatkuvuutta. Vanhemmat voivat vaikuttaa lapsen sopivien nukkumis- ja nukahtamistapojen omaksumiseen. Säännölliset päivärytmit, sopiva ruokailujen ja päiväunien määrä sekä ajoitus, nukkumaanmenoa edeltävät samanlaisina toistuvat toimet ja touhukkaan päivän rauhoittaminen iltaa kohden auttavat lasta. On hyvä totuttaa lapsi nukahtamaan omaan sänkyynsä, ei syliin tai syöttöön. Yöllä tarvittavat hoitotoimet on syytä tehdä mahdollisimman hiljaa ja eleettömästi.
Yölliset unesta havahtumiset kuuluvat kaikenikäisten ihmisten, myös vauvojen normaaliin uneen, vaikkei niistä aamulla olekaan muistikuvaa. Uudelleen nukahtaminen yöllä heräämisen jälkeen tapahtuu lapsella saman mielikuvan avulla, millä hän illalla nukahtaa. Itsekseen illalla nukahtava lapsi palaa uneen itsekseen myös yöllä. Vanhemmat eivät edes havaitse, että lapsi on välillä havahtunut hereille. Pulma syntyy tavallisesti silloin, kun lapsi on tottunut nukahtamaan vanhemman avustuksella (esim. syli tai imettäminen). Havahtuessaan hän ei osaa nukahtaa uudelleen ilman samaa toimenpidettä ja niinpä hän vaatii vanhemman nukuttamaan itsensä myös yöllä. Yöheräily voi joillakin vauvoilla liittyä myös yöimetykseen ilman edellä kuvattua yhteyttä iltanukahtamiseen.
Lapsen nukahtamista ja hyvää yöunta auttaa, jos
Näitä asioita on hyvä miettiä yhdessä kotona ja niistä voi keskustella myös neuvolassa.
Uusille nukahtamistavoille opettaminen, unikoulu kotona
Lapsen yöheräily uuvuttaa usein vanhempia. Puoli vuotta täyttäneen lapsen yöheräilyyn voidaan vaikuttaa. Yöheräilyn lopettamiseksi on lapsi asteittain opetettava uudenlaisille nukahtamis- ja nukkumistavoille. Tavoitteena on, että hän oppii nukahtamaan itsekseen.
Vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä, määrätietoisuutta ja jaksamista uusien tapojen totutteluun lapsen kanssa. Kun toimitaan johdonmukaisesti, vauva yleensä oppii uudet nukahtamistavat 1-2 viikossa ja alkaa nukkua herättämättä vanhempiaan.
Ensinnä on hyvä miettiä, voisiko valvominen tai heräily johtua jostain muusta syystä kuin edellä kuvatusta uniassosiaatio-ongelmasta eli itsekseen nukahtamisen vaikeudesta. Muita syitä voivat olla koliikki, nälkä, lapsen ikään nähden liian monet tai pitkät päiväunet, epäsopiva nukkumisympäristö, mahdolliset sairaudet, hampaiden puhkeaminen tai liikkumaan oppiminen. Jos lapsi yöllä herättyään vaipuu helposti uneen samoilla toimenpiteillä kuin hän illalla nukahtaa, kyseessä ei yleensä ole sairaus.
Unikoulu on jokaiselle lapselle yksilöllinen ja sitä voi muunnella vanhempien toiveiden mukaan. Lapsen päivärytmissä, ruokailuissa, iltapuuhissa tai nukkumispaikassa voi olla muutosten tarvetta. Kannattaa edetä askelittain. Aluksi voi järjestää iltapuuhat uudelleen. Syöminen ja nukkumaan meno on hyvä selkeästi erottaa toisistaan, myös päivä-unille mennessä. Sen jälkeen voi tavoitteena olla, että lapsi tottuu nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Useimmiten tämän jälkeen päästään luopumaan yösyötöistä, kunhan lapsi päiväaikaan syö iänmukaisesti. Jos edetään askel kerrallaan, kestää jonkin verran kauemmin ennen kuin lapsi nukkuu yönsä herättämättä vanhempiaan kuin silloin, jos tehdään kaikki muutokset samalla kertaa.
Kun vanhemmat päätyvät toteuttamaan unikoulua, he ovat tavallisesti yövalvomisista väsyneitä. Siksi on tärkeää, että molemmat ovat yksimielisiä lapsen tapojen muuttamisen tarpeesta ja osallistuvat muutosten toteuttamiseen.
Lastenneuvolan terveydenhoitajalla on kokemuksia erilaisista unikoulutavoista. Hänen kanssaan kannattaa suunnitella omalle perheelle sopivaa tapaa. Neuvolasta saatavasta unipäiväkirjasta on usein hyötyä sekä unikoulua mietittäessä että toteutusta seurattaessa. On myös mahdollista, että perhetyöntekijä toteuttaa unikoulun lapsen kotona. Näistäkin järjestelyistä voi sopia neuvolassa.
Päivä
Ilta
Yö
Synnytyksen jälkeinen aika on naiselle fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti stressaavaa aikaa. Lapsen hoitaminen, raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen ja kaikki muu touhu saattaa hetkittäin tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta.
Myös hormonitilanteen muutokset vaikuttavat mielialaan. Se saattaa herättää suuttumuksen tunteita koko tilannetta, puolisoa ja lasta kohtaan. Usein äitien on vaikea hyväksyä näitä negatiivisia tunteita itsessään varsinkin jos ne kohdistuvat vauvaan.
Tunteet ovat kuitenkin omia ja hyväksyttäviä. On täysin normaalia, että äiti ei koe itseään ihannekuvan mukaiseksi, rakkautta täynnä olevaksi malliäidiksi. Myyttien mukaan tämän kuuluisi olla elämän onnellisinta aikaa, joten äiti saattaa kokea syyllisyyttä, kun siltä ei tunnukaan. Se ei merkitse sitä, että äiti ei rakastaisi lastaan tai voisi olla hyvä äiti.
Jos mieliala on päivästä toiseen matala tai elämä ilotonta, on hyvä ottaa asia puheeksi läheisten ihmisten kanssa ja kertoa siitä myös neuvolassa. Usein jo asiasta puhuminen auttaa jäsentämään ajatuksia ja tunteita. Lähipiirin ihmisten tuki on korvaamatonta masentuneelle. Toisilta voi saada uudenlaista näkökulmaa asioihin.
Masennusta voidaan hoitaa. Kannattaa kertoa tuntemuksistaan avoimesti neuvolassa, sillä ulkopuolisen, asiaan perehtyneen ihmisen kanssa keskusteleminen voi jo sellaisenaan riittää hoidoksi. Puhumisen ja avun hakemisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Monia mielialalääkkeitä voi käyttää myös imetysaikana. Lääkehoidon tarpeen arvioi hoitava lääkäri aina huolellisesti.
Äimä ry:n sivuilta voit lukea lisätietoa ja saada vertaistukea äitien ja raskaana olevien masennuksesta
Miten isänä voin osallistua vauvanhoitoon:
Vauva hyötyy siitä, että hänellä on kaksi läheistä vanhempaa. Varhainen kiintyminen on tärkeää, jotta lapsi tuntuu omalta ja tärkeältä.
Miessakit ry:n sivuilta saat lisätietoa miesten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti. Sen varassa lepää perhe-elämän laatu ja lapsen terve kehitys.
Ongelmat parisuhteessa ovat väistämättömiä, mutta mahdollisia ratkaista. Lapsiperheen elämä on usein hyvin täyttä, ja tunnelma kiristyy väsymisen myötä. Aikaa vanhempien kahdenkeskiseen keskusteluun ja rauhalliseen oleiluun jää vähän. Samanlaisiin ongelmiin törmätään jokaisessa parisuhteessa, ratkaisevaa on, miten niihin reagoidaan.
Kummankin vanhemman kannattaa hoitaa itseään ja parisuhdetta hyvin. Yhteistä aikaa on mahdollista järjestää, kun siihen paneudutaan. Keskustelu jonkun ulkopuolisen ihmisen ja ystävien kanssa auttaa usein ja saa näkemään asiat oikeassa suhteessa.
Jos vaikeudet tuntuvat suurilta, kannattaa hakea apua. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi omaan neuvolaan, aluepsykologiin tai perheneuvolaan.
Väestöliiton sivuilta voit lukea artikkeleita pikkulapsiperheen elämästä.
Löydät lisätietoa parisuhteesta, sen hoitamisesta, sinkkuudesta ja perheellistymisen teemoista myös väestöliiton sivuilta.
Päihteistä ja riippuvuuksista voi lukea Päihdelinkki.fi -sivuilta.
Perheneuvonta-asioista voit lukea Salon seurakunnan sivuilta.
Perhe-etuuksista voit kysyä neuvolan terveydenhoitajalta tai lukea niistä Kelan sivuilta.
THL:n nettisivuille (terveyden- ja hyvinvoinnin laitos) on koottu lyhyet, käytännönläheiset katsaukset imeväisikäisen ja leikki-ikäisten lasten ravitsemuksesta. Katsaukset perustuvat pääosin Kansanterveyslaitoksessa tehtyihin tai meneillään oleviin tutkimuksiin.
Marttaliiton käytännönläheiset sivut lasten ravitsemuksesta, vauvaikäisen ruoasta, leikki-ikäisen ruoasta, koululaisen ruoasta ja lapsiperheen keittiöstä. Mukana myös ruokareseptejä.
DUODECIM terveyskirjaston luotettavat sivut lapsen ravitsemuksesta. Lääkäri Elina Hermanssonin kirjoitukset seuraavista aiheista: Imetys kannattaa, lapsen muu ravinto imeväisiässä, vältettäviä ruoka-aineita lapsuusiässä, lapsen ruokailu leikki-iässä, D-vitamiinivalmisteen käyttö ja lapsen erityisruokavalio.
Www.allergia.fi -sivuilta löytyy allergia- ja astmaliiton opas: Lasten ruoka-allergia. Opasteksti: Mika Mäkelä, lastentautien ja lasten allergologian erikoislääkäri, HYKS, 2015.
Erimenu-verkkopalvelu tarjoaa ajantasaista tietoa ruoka-allergisille soveltuvista elintarvikkeista ja niiden saatavuudesta sekä ruokaohjeista.
Kansallisen allergiaohjelman sivut.
Terveydellisistä syistä erityisruokavaliota noudattavalle tai erityistarpeiselle lapselle tarjotaan Salon kaupungin varhaiskasvatuksessa sopivaa ja turvallista ruokaa. Erityisruokavaliot, joissa ruokavalio on osa sairauden hoitoa, edellyttävät hoitavan lääkärin todistusta. Näin varmistetaan, ettei lapsenne ravitsemustila vaarannu. Lääkärintodistus vakavia oireita aiheuttavasta ruoka-allergiasta varhaiskasvatukseen tulee pyytää oman neuvolan lääkäriltä/ lasta hoitavalta lääkäriltä. Pysyvää ruokavaliohoitoa edellyttävistä sairauksista, kuten diabetes tai keliakia, tarvitaan vain kertaluontoinen ilmoitus. Ilmoitus tehdään kuitenkin uudelleen aina varhaiskasvatuspaikan vaihtuessa.
Uskonnolliset ja eettiset ruokarajoitukset otetaan myös huomioon.
Valtakunnallisen allergiaohjelman mukaisesti ruokavaliosta jätetään pois vain ne ruoka-aineet, joiden on kokeiluun perustuen todettua aiheuttavan lapselle siinä määrin haittaa, että niiden pitäminen poissa myös varhaiskasvatuksen ruokailusta on perusteltua. Lievää oireilua (ohimenevä suun kutina tai kirvely ja ihon punoitus) aiheuttavia ruoka-aineita ei tarvitse välttää. Tavallisimmat ruoka-allergiat pikkulapsilla ovat maito-, vilja- ja kanamuna-allergiat, jotka häviävät suurimmalla osalla ennen kouluikää. Mikäli lapsella on vakavia tai hengenvaarallisia oireita aiheuttavia ruoka-allergioita, tarvitaan lääkärintodistus, joka on aina määräaikainen. Vanhempien/huoltajien kanssa käydään läpi ruoka-allergian aiheuttajat ja oireet sekä ruoan välttämistarkkuus kunkin ruoan kohdalla. Lisäksi sovitaan yksityiskohtaiset toimintatavat eri tilanteisiin: voiko lapsi annostella itse ruokaa linjastosta ja miten toimitaan, jos lapsi altistuu tai saa allergiareaktion (adrenaliiniruiskeen käyttö) sekä miten toimitaan retkillä.
Ruoka-allergioiden osalta todistus on voimassa korkeintaan yhden vuoden kerrallaan. Ruoka-allergiat usein häviävät lapsen kasvaessa ja tavoitteena on, että kouluikään mennessä rajoitukset on asianmukaisesti purettu.
Ruokaan liittyvät rajoitukset puretaan hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan. Uudet ruoka-aineet kokeillaan aina kotona, ei päivähoidossa.
Vanhempien ilmoitus Erityisruokavalion ilmoitus -kaavaketta käyttäen riittää, kun kyseessä on uskonnolliset syyt tai lapsi noudattaa vähälaktoosista/laktoositonta ruokavaliota. Ilmoituslomakkeen saa päivähoitohenkilökunnalta tai neuvolasta.