Muutosten myllerrys
J.S Meresmaan kirja “Kunnes tapaamme taas” (2023) on lyhyehkö 144 sivuinen vampyyriromaani, joka sijoittuu nykypäivän Suomeen. En yleisesti lue tämän kaltaisia kirjoja mutta Meresmaa yllätti positiivisesti tällä. Kirjasta huomasi sen olevan jatkoa Meresmaan edelliselle romaanille “Kenties tapaan sinut vielä” mutta se ei lukukokemusta häirinnyt, kaikki tarpeellinen tuli ilmi. En osaa sanoa olisiko edellisen kirjan lukeminen muuttanut käsitystäni tästä kirjasta.
Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Roope, joka on juuri muuttunut vampyyriksi. Roope on keskiverto snookeria pelaava lukiolainen, jolla ei ole hirveästi lihasta kertynyt. Roopen hahmon ristiriidat tulee ilmi jo heti kirjan ensimmäisillä sivuilla, Roopella on hematofodia eli verikammo ja hänen pää- ja ainut ravintonsa on veri. Tämä kuvastaa hyvin, miten hän kamppailee muutoksen kanssa uuteen “epäelämään”. Mielestäni Roope on mainiosti kirjoitettu, hänessä on syvyyttä ja muutosta tapahtuu paljon näinkin lyhyessä kirjassa.
Kirjan merkittävimmät sivuhenkilöt ovat Nora, Kaspar ja Aleksi. Nora on Roopen luojavampyyri, jonka kanssa hänellä on telepaattinen yhteys. Nora myös opettaa Roopelle, miten elää uutta epäelämää ja miten vampyyrius johtuu stryx nimisestä bakteerista. Kaspar on Noran pikkuveli, joka on myös vampyyri. Aleksi on Roopen vanha kaveri, joka pyysi Noraa muuttamaan Roopen vampyyriksi onnettomuuden jälkeen. Kaikki sivuhenkilöt ovat omanlaisia ja vievät vahvasti tarinaa eteenpäin.
Kirjan keskeisin tapahtumapaikka on vanha hylätty ja homehtuva talo, jossa Roope asuu Noran ja Kasparin kanssa piilossa muulta maailmalta, taloa käytetään kuvaamaan miten he eivät enää tarvitse nykymaailman mukavuuksia kuten juokseva vettä, sähköä taikka lämpöä. Se toimii hyvänä erottajana Roopen vanhan ja uuden elämän välillä.
Kirja alkaa Roopen muutoksen jälkeen ja käsittelee sisäistä kamppailua vampyyriuuden kanssa, ja sen miten hänet saataisiin juomaan verta. Roope kamppailee halun kanssa mennä tapaamaan perhettään ja kertoa heille muutoksestaan.
Kirjan juoni kertoo Roopen kasvusta vampyyrinä ja ihmisenä. Juoni on mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Koko ajan on jotain meneillään, kasvua ja muutosta.
Kirjan sanoma on suurelta osalta muutoksen käsittelyä ja siitä selviämistä. Kirja käy läpi kommunikaation vaikeuksia, seksuaalisuutta ja elämän herkkyyttä. Kirja sai minut ajattelemaan ja pysähtymään hetkeksi, kun Roope sanoi: “Ja toisaalta kaikki kommunikaatio on luovaa kaaosta, tilanne kohtaista ja monista tekijöistä riippuvaa”. Tämä sai miettimään, miten oikeasti kaikki sosiaalinen kanssakäynti on vain sanattomien sääntöjen ja normien noudattamista.
Suosittelen tätä kirjaa yläasteikäisille ja vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita vampyyritarinasta nyky-ympäristössä.
Matias Virtaperko
