Kirja hevosista ja fantasiasta pitäville

Kim Foresterin kirja Cavallonin Kronikat: Pegasosten viha (Jalava, 2020) kertoo Cavallonin eri kansoista: Ihmisistä, yksisarvisista, pegasoksista, vedenhevosista ja kentaureista. Kirja on hyvin yllätyksellinen ja mukaansa tempaava heti alusta lähtien.

Kirja on erikoinen siten, että siinä on monta päähahmoa, jotka asuvat eripuolilla Cavallonia. Heitä kaikkia yhdistää päättäväisyys ja se, että he ovat suunnilleen saman ikäisiä. Monen eri päähenkilön avulla näkee kirjan tapahtumat monesta eri näkökulmasta, mikä tekee siitä kiinnostavamman.

Päähenkilöihin kuuluu Tal, joka on vanhempiensa kanssa asustava ihminen, Lysander-kentauri, joka päätyy yllätyksellisesti kentaurien halutuimpaan virkaan eli kronikoitsijaksi, Nixi, joka on orvoksi jäänyt ihmislapsi ja katurikollisryhmän johtaja, sekä Aquilla, joka on osa pientä vuorilla asuvaa pegasosparvea. Mielestäni kirjailija on onnistunut taitavasti hiljalleen Cavallonin tapahtumien myötä yhdistämään kyseisten henkilöitten tarinoita.

Kirjassa on laaja maailma, jonka ymmärtämistä helpottaa kirjan ensimmäisellä aukeamalla oleva kartta. Kartan keskellä on Vapaakaupunki, jossa eri kansat asuvat sovussa keskenään. Lounaassa sijaitsee Coropolis, joka on kentaurien pääkaupunki. Kaakossa taas sijaitsee Mustasarven metsät, missä yksisarvisklaanit sotivat keskenään ja metsästävät ihmisiä orjikseen. Koillisessa on Pilvivuoret, joka on asuinkelvotonta maastoa kaikille muille paitsi pegasoksille. Lännessä taas on Linnakesaari, jossa ihmiset elävät kalastuksella ja pelkäävät meressä asuvia vedenhevosia.

Kirja alkaa mystisestä hyökkäyksestä vapaakaupunkiin sata vuotta sodan jälkeen. Sodasta syytettiin pegasoksia, jotka ajettiin vuorille, ja nyt sanotaan heidän iskeneen uudelleen. Kirjan juoni on kiinnostava, koska se kertoo asiaa monesta eri näkökulmasta ja miten tapahtumat vaikuttavat koko maassa. Yksikään hahmo ei tiedä kaikkea, ja kirjassa on hyvin paljon jännittäviä käänteitä.

Kirja on helppolukuista, mutta kokeneempikin lukija voi siitä nauttia. Suosittelen kirjaa 9-15-vuotiaille. Kirja on täydellinen hevosista pitäville, mutta hyvää luettavaa muillekin. Kirja on kaikin tavoin onnistunut, ja aion itse lukea seuraavankin osan.

Luukas Angelin, 8.lk, Armfeltin koulu