Roald Dahlin eläinkirjassa eläimillä on outoja tapoja ja taitoja

Kaivolan koulun ekaluokkalaiset Linnea, Luca, Tuukka ja Peetu lukivat kaikki saman kirjan, Roald Dahlin Elukat (2017, 54 sivua). Kirjan on kuvittanut Quentin Blake. Yleisesti ottaen kaikki pitivät kirjasta, ja kuvat olivat kaikkien mielestä hauskat.

Jokainen lukija huomasi, että kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan monta pientä tarinaa joissa kaikissa on oma päähenkilönsä. Linnean mielestä henkilöt olivat outoja. Mieleen jäivät esimerkiksi Krokotiili, joka uhkasi syödä lapsia ja sammakko joka otti lapsia selkäänsä. Lucalle henkilöistä jäi mieleen myöskin iso sammakko sekä sika, krokotiili ja etana joka oli tosi iso. Tuukan mielestä henkilöt olivat vähän tuhmia, koska esimerkiksi leijona söi liikaa lihaa ja krokotiili söi lapsia. Muurahaiskarhu sekä rupikonna sen sijaan olivat kivoja ja auttavaisia. Peetu huomasi että eläimillä oli ihmeellisiä taitoja, sillä sika osasi lukea ja lehmä lentää.

Luca kertoo että kirja alkoi siitä kuinka sika söi ja luki kirjoja. Se oli hänen mielestään ihan hyvä kirjan alku. Toisaalta hän olisi mieluummin lukenut yhden pitkän eläintarinan kuin monta pientä. Peetu kertoi kirjan tapahtumapaikkoja olleen useita, joka tarinalla omansa. Jokainen tarina oli myös erilainen. Se yhdisti Tuukan mukaan että kaikissa tarinoissa oli eläimiä, ja kirja opetti että ei kannata mennä lähelle vaarallisia eläimiä.

Linnea kertoo että kirjaa oli sen vuoksi ärsyttävää lukea, että se oli runomuotoon kirjoitettu. Hän suosittelee kirjaa 10- vuotiaille. Pojat suosittelevat kirjaa kaikille 7-8–vuotiaille, jotka ovat jo oppineet aika hyvin lukemaan.

Katkelma kirjasta, s. 16:

Mieliteko lihan makuun

Leijonan saa saaliinhakuun.

“Minkä lihan?” sinä urkit.

(Puiden takaa sitä kurkit.)

“Leijonalle paras muona

Lienee nuori lammasvuona…?

Siitä vaikka mannun alle

Rosvopaisti jellonalle?

Kanankin voi sinne panna…!”

Kirja-arvostelun laativat Linnea Kakko, Luca Ketokoski, Tuukka Alenius sekä Peetu Takila