Kirjoittaja: Satu-Maarit Hildén
Uutisissa on kerrottu, että yhä useampi vanhempi hakee lääkärinlausuntoa, jotta lapsi saisi pitää puhelimen itsellään koulupäivän aikana (Iltalehti 25.8.2025) perusopetuslain muututtua 1.8.2025. Uusi laki kieltää puhelimen käytön koulupäivän aikana. Vanhempien huoli on ymmärrettävä: monet lapset ja nuoret kokevat puhelimen turvaksi, yhteydenpitovälineeksi ja monelle puhelin koetaan myös rauhoittavaksi “turvarannekkeeksi”. Jos katsotaan ilmiötä pintaa syvemmälle, on selvää, että kyse ei ole vain lapsen tarpeesta tavoittaa huoltaja. Kyseessä voi olla jostain paljon syvemmästä ilmiöstä kuten mm. nuorten suhteesta puhelimiin ja sosiaaliseen mediaan.
Moni nuori ei pysty olemaan ilman puhelintaan, koska sovellukset ja sosiaalinen media on rakennettu houkuttelemaan heidät takaisin yhä uudelleen. Lyhyet videot ja jatkuva virta uusia sisältöjä antavat nopeita mielihyvän hetkiä, joista tulee helposti tapa ja lopulta riippuvuus. Samalla puhelimesta on tullut väline, jonka kautta nuori hakee hyväksyntää ja paikkaansa joukossa. Tykkäykset ja kommentit määrittävät monelle sen, kuuluuko hän porukkaan vai ei. Kun tätä peilataan siihen, että kasvokkainen vuorovaikutus on vähentynyt, ei ole ihme, että ilman puhelinta olo tuntuu monesta tyhjältä ja jopa ahdistavalta.
Sosiaalinen ahdistus näkyykin kouluissa ja nuorten arjessa yhä enemmän. Kun vertaissuhteet elävät somessa, jäävät sosiaaliset taidot kasvokkain harjoittelematta. Kiusatuksi joutumisen pelko lisää paineita: koskaan ei voi olla täysin varma, kuvataanko oma moka salaa ja levitetäänkö se hetkessä kaikille. Tästä syntyy kierre, jossa puhelimesta tulee sekä ahdistuksen aihe että sen hetkellinen lievittäjä.
Jos ongelmaa halutaan aidosti ratkoa, pelkkä kielto tai lääkärin lupa pitää puhelinta koulupäivän aikana ei riitä. Tarvitaan mahdollisuus sosiaaliselle oppimiselle sekä aidolle vuorovaikutukselle. Samalla on tärkeää tarjota vaihtoehtoja puhelimelle: virikkeellisiä välitunteja, pelejä, liikuntaa ja yhteistä tekemistä, jotta puhelin ei tunnu ainoalta tavalta viettää aikaa. Myös mediakasvatus on välttämätöntä. Lasten ja nuorten on ymmärrettävä, miksi käyttöä rajoitetaan ja mitä jatkuva ruudulla olo tekee omalle hyvinvoinnille. Vanhempien esimerkki on tässä ratkaisevaa: jos kotona kännykkä on aina kädessä, ei nuorelta voi odottaa toisenlaista käytöstä.
Perimmäinen kysymys on, miten tuemme nuorten sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä niin, ettei puhelin ole ainoa turva. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, luottamusta ja tilaa oppia olemaan läsnä. Lasten tulisi saada leikkiä ja viettää aikaa ikäkavereitten kanssa ilman puhelimia ja sovelluksia. Vasta kun nuori saa kokea olevansa hyväksytty ilman jatkuvaa sosiaalisen median seuraamista, puhelimen ja sovellusten hallitseva rooli voi alkaa vähentyä.
Blogin lähteet:
Iltalehden artikkeli
Perusopetuksen lakimuutosten taustafaktat
Lääkäreitten huoli liittyen kännykän kuormittavuudesta lapsille ja nuorille
Lääkäreitten näkemys puhelinten rajoittamisesta kouluissa
Haidt, J. 2024. Ahdistunut sukupolvi. Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Terra Cognita.
