Käsitöissä mottoni on: Aina saa purkaa

Innostuin käsitöistä jo alakoulussa, ja neulomiseen sain oppia mummoiltani, jotka olivat ahkeria tarveneulojia. Yläasteella sain aikaan ensimmäisen villapaitani ja siitä pikkuhiljaa puikot juurtuivat käsiin. Neuloin itselle, sisaruksille ja sukulaisille paitoja ja neuletakkeja – osan tein ohjeesta ja osaan kehittelin mallin ja ohjeen itse. Lapsiperheen ruuhkavuosina neulomistahti hiipui, mutta nyt on taas useita projekteja yhtä aikaa meneillään. Haluan neuloa tarpeeseen, ja jokaisessa projektissa olen kiinnostunut kokeilemaan jotain uutta, joko lankaa tai tekniikkaa.

Minulla on kaikkien käsitöiden tekemiseen oma motto: aina saa purkaa. Olen huomannut, että purkaminen on olennainen vaihe lähes jokaisessa projektissa ja osaan suhtautua siihen asiaankuuluvalla lempeydellä. Toki joskus purkua kaipaava tai muuten hankala työ voi ajautua tekemättömien pinon pohjalle pitkäksikin aikaa. Pitkäaikaisin keskeneräinen on 1990-luvulta, ehkä se on pian jo taas trendikäs!

Kuntapäättäjänä kertyy paljon kokouksessa istumista, ja siihen työhön onkin mahtavaa yhdistää intohimoharrastukseni neulominen. Keskittyminen pysyy hyvin käsiteltävässä asiassa, kun kädet tekevät automaattista, rentouttavaa liikettä. Kokousneulominen on tehnyt harrastuksestani julkista, joten pääsin mukaan Salo-neuleen testineulontaan ja innostuin heti!

Löysin helposti itselleni mieleiset värit ja kesällä pistin paidan puikoille. Olen neulonut sitä salassa, mutta monessa eri paikassa: telkkarin äärellä, uimarannalla, tallin pihalla, autossa, lentokoneessa, Englannin nummella ja meren rannoilla. Myös tässä projektissa olen purkanut, kuten asiaan kuuluu, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Paita on hieno ja kuviot muistuttavat upeasta kulttuuriperimästämme täällä Salossa.

Seuraa Jonnaa Instagramissa

Minulla on kaikkien käsitöiden tekemiseen oma motto: aina saa purkaa. Olen huomannut, että purkaminen on olennainen vaihe lähes jokaisessa projektissa ja osaan suhtautua siihen asiaankuuluvalla lempeydellä.

Toki joskus purkua kaipaava tai muuten hankala työ voi ajautua tekemättömien pinon pohjalle pitkäksikin aikaa. Pitkäaikaisin keskeneräinen on 1990-luvulta, ehkä se on pian jo taas trendikäs!

– Jonna

Salo-neuleen sivulle