Uratarinat

Hei kaikille,

olen Terhi Sinnelä 49 vuotta, ja vaikka olen asunut jo parikymmentä vuotta Salon keskusta-alueella, kyläläisyys ei ole lähtenyt minusta mihinkään. Olen pesunkestävä suomusjärveläinen suunnistaja, sydämeltäni aina vähän pienempien puolella. Tunnen nämä alueet (myös metsät), niiden ihmiset ja sen, mikä tekee paikallisesta elämästä merkityksellistä.

Lukion jälkeen minulla oli selkeä visio siitä, mitä haluan työkseni tehdä, ja päädyin alalle heti nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkinnon jälkeen, osittain jo opintojen ohella. Käytännönläheinen tekeminen ja innostus työhön ovat ohjanneet valintojani, eikä yhden pitkän tutkinnon suorittaminen ole tuntunut ainoalta oikealta ratkaisulta.

Olen täydentänyt osaamistani monipuolisesti vuosien varrella työn ohessa täsmäopinnoilla avoimessa yliopistossa (kasvatustiede, markkinointi, Visual Designer). Artesaanin opinnot tuli myös suoritettua työn ohessa ja perhepäivähoitajan tutkinto vanhempainvapaalla. Seikkailunnälän tyydytin suorittamalla Lapissa luontoelämysohjaajatutkinnon. Monipuolisesti erilaisista opinnoista saatu osaaminen, on auttanut minua työssäni valtavasti.

Edelleen työssäni minulla on mahdollisuus kehittää osaamistani jatkuvasti erilaisten koulutusten ja webinaarien kautta – tästä olen työnantajalleni kiitollinen.

Työurani alkoi Suomusjärvellä vuonna 1998 aluksi vapaa-ajanohjaaja-koulunkäyntiavustajana, sittemmin vapaa-aikasihteerinä, aikana, jolloin työ ei ollut koskaan vain yhtä asiaa. Muistan hyvin ne hetket, kun oman työn ohella hypähdettiin tarpeen mukaan opettajaksi, siivoojaksi tai kirjastonhoitajaksi – tehtiin sitä, mitä kylä kulloinkin tarvitsi. Se opetti joustavuutta, vastuunkantoa, uuden oppimista ja ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja toisten työn arvostamista – taitoja, jotka kulkevat mukanani edelleen.

Kuntaliitoksen myötä vuonna 2009 työni jatkui Salon kaupungilla liikuntapalveluiden tiedotussihteerinä.

Kun määräaikainen yhteisökoordinaattorin tehtävä avautui hakuun vuonna 2024, tunnistin heti, että se on minun mahdollisuuteni, vaikka tykkäsin työstäni liikuntapalveluissakin. Varmistin liikuntapalveluiden esihenkilöltä, voisinko saada työvapaata tiedotussihteerin työstä, mikäli tulisin valituksi – ja sain myönteisen vastauksen.

Kun sitten sain paikan, tunne oli vahva. Se tuntui paluulta juurillekin: takaisin ihmisten äärelle, sinne missä yhteisöllisyys syntyy ja elää. Samalla koen, että tuossa hetkessä toteutui myös yksi omista työunelmistani, siellä missä olen parhaimmillani – yhdessä tekemisessä, niin yhdistysten, yksittäisten ihmisten, työkavereiden kuin kaupungin eri palvelualueidenkin kanssa.

Kiitos Salon kaupunki tästä mahdollisuudesta, että kaupungin sisälläkin voi edetä ja toteuttaa omaa työunelmaa!