Halikosta on kulkenut historian saatossa vientikauppayhteys Tukholmaan. Parhaimmillaan laivaliikenne on ollut niin vilkasta, että yhteys Tukholmaan oli nopeampi kuin yhteys Turusta. Halikossa ei ollut kuitenkaan yhtä, yhteistä satamapaikkaa vaan esimerkiksi vuonna 1754 lastauspaikkoja olivat Fulkkilassa, Vaisakossa ja mahdollisesti Vuohensaaressa. Ainakin vuodelta 1813 on maininta Vuohensaaresta lastauspaikkana, vaikka se olikin jo Wiurilan kartanon mailla. ”Vaikka Vuohensaaressa onkin jo ennestään leskivapaaherratar V.Willenbrandin sekä tukkukauppiaiden Baerin ja Johnin vuokraamia lastauspaikkoja, niin on siellä kyllä tilaa muillekin”.
1800-luvun keskivaihella vientiliikenne Ruotsiin alkoi vähentyä ja uusiksi vientikohteiksi yritettiin saada Pietaria ja Tallinnaa. 1800-luvulla toisella puoliskolla avattiin säännöllinen höyrylaivaliikenneyhteys Turkuun. Linjaa ajoi vuoropäivin S/S Salo ensin S/S Finbyn ja myöhemmin S/S Ainon kanssa. Salonjoen pieni syväys haittasi liikennetta ja vuonna 1869 Salonjoki ruopattiin niin syväksi, että sillä pystyi liikennöimään seitsemän jalkaa syvät laivat.
Vuonna 1903 täysin valmistunut Rantarata Turun, Salon, Karjaan ja Helsingin välillä vähensi yhteystarvetta Turkuun ja Helsinkiin, mutta Salon saaristoliikennettä tarvittiin yhä. Tätä varten hankittiin ensin höyrylaiva S/S Angelniemi ja myöhemmin suurempi S/S Angelniemi 2. Vuohensaaressa on ollut myös telakkatoimintaa. Vuohensaaressa rakennettiin vuonna 1872 höyrykuunari ”Saarela” ja seuraavana vuonna rakennettiin kuunariparkki ”Salo”.
