Mukaansatempaava Iso kiltti jätti
Roald Dahlin kirjoittama ja Quentin Blaken kuvittama Iso kiltti jätti eli IKJ on hulvaton kirja täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia. Kirja on julkaistu 1982 ja siinä on 232 sivua. Kirja on hyvä, koska juoni on tarpeeksi selkeä. Kirjan kuvitus on mukavan yksinkertaista, mutta pikkutarkkaa.
Kirjan päähenkilöitä ovat pieni orpotyttö Sohvi sekä itse IKJ. IKJ on viisi kertaa ihmisen korkuinen jättiläinen. Hän pukeutuu vaatimattomasti ruskeaan liiviin ja siniseen paitaan. IKJ:lla on suuret lautasen kokoiset korvat, joilla hän kuulee tarkasti jopa sellaisia ääniä, joita ihmiset eivät voi kuulla. Sohvi on pieni silmälasipäinen tyttö, joka on mielestämme fiksu, ymmärtäväinen ja rohkea. IKJ taas on hyväsydäminen ja kiltti.
Kirjan sivuhenkilöitä ovat esimerkiksi presidentti ja presidentin palvelijat, hovimestarit, muut jättiläiset kuten Läskinlappaaja ja Penskanpurija. Roald Dahl on keksinyt jättiläisille hauskoja nimiä, ja leikitellyt muutenkin paljon sanoilla tässä kirjassa.
Kirjan tapahtumat alkavat orpokodin makuuhuoneesta, josta IKJ nappaa Sohvin mukaansa. Sieltä ne jatkuvat jättiläismaahan, unimaahan, Helsingin keskustaan ja presidentin linnaan. Tapahtumapaikat ovat mielestämme hyvin kuvailtuja ja erittäin mielenkiintoisia.
Vaikka Sohvia pelottaa tulla jättiläisen kaappaamaksi, hänestä tulee hyvä ystävä IKJ:n kanssa. Yhdessä he keksivät keinon, miten vangita jättiläiset, jotka napsivat suupaloikseen ihmisparsoiksi kutsumiaan lapsia. IKJ kun ei ihmisiä syö, vaan ennemminkin perskurkkanoita.
Kirjan sanoma on mielestämme se, ettei koskaan kannata kohdella toista huonosti, sillä jossain vaiheessa se kääntyisi aina itseään vastaan. Kirja myös opetti, että pienilläkin teoilla voi saada aikaan suuren muutoksen. Kirja oli todella hauska ja jännittävä, mutta siihen mahtui myös surullisia kohtia. Suosittelemme kirjaa noin 9-13-vuotiaille. Kirjan teksti on aika helppolukuista, mutta siinä on monia vaikeita sanoja.
Tässä on vielä katkelma kirjasta: ”Jättiläinen juoksi ja juoksi eteenpäin, mutta sitten sen juoksemisessa tapahtui outo muutos. Se näytti yhtäkkiä vaihtavan suuremmalle vaihteelle. Se juoksi yhä nopeammin ja nopeammin ja pian se kulki sellaisella nopeudella, että maisemat hämärtyivät.”
Elsa Granberg ja Enni Vainio, Toijan koulun 5.lk
