Perhosia ja pakokauhua
Haluaako murhaaja olla aina murhaaja? Voiko kohtaloaan valita? Sen äärellä ollaan J.S. Meresmaan jännitysfantasiassa Kenties tapan sinut vielä (Otava, 2022). 1983 syntynyt Meresmaa on kirjojen lisäksi kirjoittanut lukuisia novelleja, raapaleita ja artikkeleita, ja näin ollen 11.1.2022 julkaistu Kenties minä tapan sinut vielä, on kirjailijan uusin teos.
Viaton teinipojan reissu jäätelöbaariin voi koitua kohtalokkaaksi, kun vastustamattomalta näyttävä tyttö viittoo matkaansa. Aleksia kohtaa järkytys, kun kiltiltä näyttänyt tyttö paljastaakin korttelin takana hänelle valkoiset terävät hampaansa. Miksi se ei pure häntä? Miksi Aleksi ei juokse karkuun? Pian tyttö onkin hänen huoneessaan viikottain ja vatsanpohjassa lentelee perhoslauma, mutta miten saisi pidettyä tytön todellisen luonnon salassa? Tai voisiko vampyyri muka edes rakastua?
17-vuotias Aleksi elää normaalia teinipojan elämää ja haaveilee E-urheilijan urasta, mutta todellisuuden ja tarun rajaa hämmentää vampyyrityttö Nora. Nora on nykyaikaisen ja loogisen Aleksin vastakohta. Mystinen ja vanhanaikainen Nora tuo kirjaan lukijalle haasteita yrittää päästä hahmon pään sisälle ja pitää hahmon äärimmäisen mielenkiintoisena sekä saa lukijan tuntemaan sympatiaa hukassa olevaa tyttöä kohtaan. Aleksi luo turvallisuuden tunnetta normaaliudellaan ja täten parivaljakko on täydellisen valmis seikkailuihin.
Tapahtumat sijoittuvat Aleksin kotiin ja sen lähistöön. Paikkoja ei ole paljoa kuvailtu, mutta muusta fantasiasta poiketen tapahtumapaikat ovat todella arkisia ja täten helppo nähdä päässään. Tapahtumien tunteet sen sijaan on kuvailtu loistavasti ja tunnetilaan mukautumien kohtauksissa ei ole vaikeaa. Se saakin kylmät väreet vaeltamaan pitkin selkää, miten kaikille tutuissa ja arkipäiväisissä paikoissa voi tapahtua jotain niin hyytävää ja outoa.
Vaikka kirjan sivumäärä ei ole korkea, voisi kirjaa suositella kokeneemmalle lukijalle juonen hieman sekavan etenemisen, sekä juonen väliin sujautettujen preesensissä olevien katkelmien takia, kun muu tarina on imperfektissä kirjoitettu. Teoksessa ei itsessään ole juurikaan fyysistä väkivaltaa, mutta aiheet ovat rankkoja, sekä tunnelma piinaava läpi kirjan, joten senkin ansiosta kirja voisi sopia hieman vanhemmille. Myös kieli on parhaiten nuorisoa innostavaa.
Kieli kirjassa on pääosin yleiskieltä, mutta joukkoon mahtuu puhekielen sanoja ja ilmauksia, myös dialogit ovat suurimmaksi osaksi puhekieltä. Osa puhekielen ilmauksista on enemmän nuorison ymmärrettävissä, kuten Aleksin todetessa kirjan alussa: -Nyt pitää ottaa coolisti, tarkoittaen siis ottaa rauhallisesti.
Meresmaan hyytävä, mutta koskettava teos, jossa todellisuuden ja fantasian raja sekoittuu, kietaisee ensimmäisistä sivuista asti lukijan pauloihinsa ja pitää siellä viimeiseen sivuun asti. Seuraavan sivun tapahtumia on mahdotonta ennustaa ja näin ollen iltaisin kirjan kädestään laskeminen voi tuntua ylivoimaiselta, mutta se kannattaa tehdä säästääkseen Aleksin ja Noran tarinaa vielä seuraavallekin illalle.
-Alina Puro
