Todenmukainen teos sairauden sirpaloimasta sielusta
Riina Mattilan kirjoittama Silmät avatessa on edelleen pimeää on vuonna 2021 julkaistu 184 sivuinen teos. Kirjailija ammentaa teoksessa käsittelemiään aiheita omasta elämästään ja teoksessa esiin tuodut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja itsemurha tuodaankin paperilla eloon hyvin todentuntuisesti.
Kirjan päähenkilö on abiturientti Joel, jonka elämä näyttää päällisin puolin täydelliseltä. Lukion kolmantena vuotena Joelin käytös kuitenkin muuttuu merkittävästi. Ajatukset sinkoilevat päässä holtittomasti, energiaa on loputtomasti ja kaikki tuntuu mahtavalta. Nopeasti tapahtuu kuitenkin täysi romahdus, ja jo sängystä nouseminen muuttuu ylivoimaiseksi. Diagnoosiksi paljastuu kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka euforisen manian ja musertavan masennuksen vaiheita kuvataan veitsenterävällä tarkkuudella. Lopulta Joel päätyy riistämään henkensä 19-vuotispäivänään, kuten kirjan kuvauksessa ja alussa käy ilmi.
Merkittävin sivuhenkilö on Joelin paras ystävä Vilja. Vilja on Joelin tavoin abiturientti, ja kaksikko on ollut erottamaton jo vuosia. Lukija pääsee kokemaan merkittävän osan tapahtumista Viljan näkökulmasta, joka tarjoaa taitavasti luodun elämyksen sairastavan läheiseltä. Läpi Joelin sairauden etenemisen Vilja on tunteissaan ja ajatuksissaan hyvin samaistuttava ja inhimillinen hahmo. Muita sivuhahmoja ovat Joelin tyttöystävä Juulia, jolla ei juuri ole älyllistä annettavaa, mutta on luomassa Joelille tärkeää kuvaa normaaliudesta. Joelin vanhemmista erityisesti äiti kiinnittää huomiota poikansa muuttuneeseen käyttäytymiseen ja suostuttelee Joelin tutkimuksiin.
Kirja alkaa Viljan näkökulmasta Joelin kuoleman jälkeen. Vilja on saanut Joelin äidiltä laatikollisen Joelin tavaroita, joiden mukana on myös Joelin muistikirja. Aloitus kertoo suoraan Joelin kohtalon, ja kirjan lähtiessä etenemään melko kronologisesti ajasta ennen vahvaa oireilua tuntuu koko kirja olevan vain vääjäämättömän odotusta. Vääjäämättömän lopulta tapahtuessa, havahtuu lukija kuitenkin siihen, ettei todella ollut valmis. Juoni johdattaa hetkeksi jo uskomaan parempaan, mutta loppu vetää maton jalkojen alta. Arvostan juonen ja etenkin lopun realistisuutta, sillä satumaisen onnellinen päätös ei tälle kirjalle sopisikaan.
Kirja on jaettu kuuteen osaan: ennen, mania, masennus, poissa, jälkeen ja lopuksi. Jokainen osio kuvaa Joelin sairauden etenemistä ja sen eri vaiheita. Kirjan kieli on herkkää ja kaunista ja kantaa eheästi läpi koko kirjan. Raskaista teemoistaan huolimatta kirja on kuitenkin pituutensa ja selkeän kielensä vuoksi kielellisesti kevyttä luettavaa, eikä välttämättä vaadi erityisen hyvää lukutaitoa.
Silmät avatessa on edelleen pimeää käsittelee ennen kaikkea kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja itsemurhaa niin sairastajan kuin läheistenkin näkökulmasta. Läheisen itsemurha on usein vaikea kohdata, mutta myös vihan ja epäuskon tunteita kuvataan teoksessa vääristelemättä. Teos voikin tarjota voimakasta samaistumispintaa ja poistaa häpeää koetuista tunteista menetyksen hetkellä. Mielestäni teos on onnistuneesti toteutettu niin hahmoiltaan, kieleltään kuin juoneltaankin. Suosittelisin kirjaa erityisesti nuorille ja aikuisille, joiden läheinen kamppailee mielenterveysongelmien kanssa.
Sanni Salokannel, Armfeltin koulu
