Kirjoittaja Satu-Maarit Hildén
Tänään julkaistut kansalliset vapaa-ajan digisuositukset 0–13-vuotiaille tekevät näkyväksi tärkeän asian: lapsuus ei ole tarkoitettu elettäväksi vain ruudun kautta. Suositusten ytimessä on ajatus lapsen oikeudesta turvalliseen, kehitystä tukevaan arkeen, jossa digilaitteet eivät vie tilaa leikiltä, liikkumiselta, vuorovaikutukselta ja levolliselta kasvulta.
Suositukset linjaavat, että alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta ja kaikkein pienimmille lapsille (alle 2v) ei lainkaan ruutuaikaa. Taustalla on laaja tutkimusnäyttö ja asiantuntijatyö, jota ovat koordinoineet muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Opetushallitus. Tavoitteena ei ole kieltää kaikkea digitaalista, vaan palauttaa mittasuhteet ja suojella lapsen kehitystä.
Erityisen tärkeää suositusten toteutuminen on pienten lasten perheissä. Varhaislapsuudessa lapsen aivot kehittyvät vauhdilla, ja kehityksen polttoaineena toimivat liikkuminen, leikkiminen, vuorovaikutus, katsekontakti ja aikuisen läsnäolo. Ruutu ei vastaa lapselle, se ei lohduta eikä opeta tunteiden säätelyä. Siksi juuri pienten lasten vanhemmilla on avainrooli siinä, millaiseksi lapsen suhde ruutuihin alkaa muotoutua.
Kuva 1. Leikkiminen ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen ovat lapsuuden tärkeitä tehtäviä
Arjessa tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty. Ruutu voi tuntua nopealta ratkaisulta väsyneessä hetkessä, ja perheiden tilanteet ovat erilaisia. Suositukset eivät kuitenkaan perustu syyllistämiseen, vaan vanhempien tukemiseen. Ne antavat luvan sanoa ei runsaalle ruutuajalle ja vahvistavat ajatusta siitä, että lapsi ei tarvitse omaa laitetta pärjätäkseen tai pysyäkseen mukana oman toimintaympäristönsä menossa.
Vanhempien sitoutuminen on ratkaisevaa myös laajemmassa mittakaavassa. Kun huoltajat toimivat samoilla pelisäännöillä, vaikutus ulottuu yksittäistä perhettä pidemmälle. Jos koko ikäluokan vanhemmat sitoutuisivat yhteisiin rajoihin, vähenisi lasten välinen vertailu ja paine laitteiden hankkimisesta. Yksittäinen perhe ei jäisi yksin, vaan ruutujen käyttöön liittyvät rajat muuttuisivat yhteiseksi normeiksi.
Tämä korostuu erityisesti kouluikään siirryttäessä. Kun vapaa-ajassa on tilaa muulle kuin ruudulle, lapset oppivat viettämään aikaa yhdessä, liikkumaan, leikkimään ja olemaan vuorovaikutuksessa. Aikuisen tehtävä on mahdollistaa tämä järjestämällä aikaa ja tilaa sekä näyttämällä esimerkkiä. Lapset seuraavat ennen kaikkea sitä, mitä aikuiset tekevät, eivät vain sitä, mitä he sanovat.
Tutkimusten mukaan liiallinen ruutuaika on yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveyden haasteisiin, kuten ahdistukseen, mielialaoireisiin ja univaikeuksiin. Lisäksi se voi altistaa riippuvuuden kaltaiselle käyttäytymiselle, jossa lapsen on vaikea irrottautua digisisällöistä. Sosiaalisten taitojen kehitys voi hidastua, jos vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa on liian vähän. Nämä vaikutukset eivät synny yhdessä yössä, vaan vähitellen. Juuri siksi ennaltaehkäisy on niin tärkeää.
Digisuositukset muistuttavat meitä siitä, että lapsuus on rajallinen ajanjakso. Se rakentuu hetkistä, joissa lapsi saa liikkua, leikkiä, kokeilla, epäonnistua ja tulla kohdatuksi. Kun vanhemmat sitoutuvat yhdessä suojelemaan tätä aikaa, voidaan vaikuttaa kokonaisten ikäluokkien hyvinvointiin. Se on yksi merkittävimmistä lahjoista, jonka aikuiset voivat lapsilleen antaa.
Lähde: Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille
sekä
Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön suositukset 0–13-vuotiaille -julkaisutilaisuus 22.1.2026 livenä ja verkossa/THL
Lisää aiheesta verkossa mm:
Vinkkejä huoltajille lasten ja nuorten digiturvallisuuden ja digiterveyden parantamiseksi
Miten edistää lapsen digiturvallisuutta esim. perheen yhteisillä pelisäännöillä
Tutkittua tietoa puhelinten ja sovellusten vaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen