Hyppää sisältöön
Hyvinvointiblogissa Salon kaupungin asiantuntijat seuraavat ja kirjoittavat artikkeleita ajankohtaisista kaupungin asukkaiden hyvinvointiin liittyvistä aiheista laajalla spektrillä. Kynän varressa tai näppäimistön äärellä on pääasiassa ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori Satu-Maarit Hildén, mutta toisinaan myös muita vierailevia asiantuntijoita.

Kirjoittaja Satu-Maarit Hildén

Miten ehkäistä lasten ja nuorten nikotiinikokeiluja?

Lasten ja nuorten nikotiinin käytön ehkäisy alkaa ennen ensimmäistä kokeilua. Kyse ei ole yksittäisestä keinosta, vaan arjen ympäristöstä, jossa valinnat muotoutuvat. Koti, kaveripiiri ja koulu muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka voi joko suojata nuorta tai altistaa kokeiluille.

Kodin merkitys on keskeinen. Vanhemmat vaikuttavat sekä suoraan että epäsuorasti nuoren asenteisiin. Selkeät rajat ja avoin keskustelu luovat turvaa ja vähentävät kokeilun riskiä. Kun nikotiinituotteista puhutaan rehellisesti ilman liioittelua mutta myös ilman vähättelyä, nuori saa realistisen kuvan niiden vaikutuksista. Vanhemman oma esimerkki on erityisen vahva viesti. Jos aikuinen käyttää nikotiinituotteita, niiden haittojen sanoittaminen ja käytön kriittinen tarkastelu ovat entistä tärkeämpiä. Yhteiset pelisäännöt, kuten nikotiinittomuus kotona ja selkeä kielteinen suhtautuminen alaikäisten käyttöön, tukevat nuoren päätöksiä.

Kaveripiiri on usein ratkaiseva tekijä kokeilujen aloituksessa. Nuoret hakevat hyväksyntää ja kuuluvuuden tunnetta, ja siksi ryhmän normit ohjaavat käyttäytymistä voimakkaasti. Ehkäisyssä keskeistä on vahvistaa nuoren kykyä tehdä omia valintoja myös ryhmäpaineessa. Tämä tarkoittaa itseluottamuksen tukemista, sosiaalisten taitojen vahvistamista ja sitä, että nuorella on vaihtoehtoisia tapoja kuulua joukkoon. Harrastukset, turvalliset yhteisöt ja myönteiset kaverisuhteet vähentävät riskiä ajautua ryhmiin, joissa nikotiinituotteiden käyttö on normaalia. Myös vertaisvaikuttaminen toimii sillä nuorten keskuudessa leviävät asenteet voivat yhtä hyvin ehkäistä kuin lisätä käyttöä.

Koululla on tärkeä rooli sekä tiedon välittäjänä että arjen toimintaympäristönä. Pelkkä tiedon lisääminen ei riitä, vaan tarvitaan johdonmukaisia käytäntöjä. Yhteinen puuttumismalli on keskeinen työkalu. Kun koulussa on sovittu, miten nikotiinituotteiden käyttöön reagoidaan, toiminta on ennakoitavaa ja oikeudenmukaista. Puuttumisen tulisi olla varhaista, keskustelevaa ja tukevaa, ei pelkästään rankaisevaa. Tavoitteena on auttaa nuorta ymmärtämään tilanne ja ohjata häntä pois käytöstä. Yhteistyö kodin kanssa on tässä ratkaisevaa, sillä viestin tulisi olla sama molemmissa ympäristöissä.

Saatavuuden vähentäminen on yksi tehokkaimmista ehkäisykeinoista. Mitä vaikeampaa tuotteiden hankkiminen on, sitä harvemmin kokeilu tapahtuu. Tämä tarkoittaa myynnin valvontaa, ikärajojen noudattamista ja sitä, ettei nikotiinituotteita normalisoida nuorten arkiympäristöissä. Myös tuotteiden näkyvyys ja houkuttelevuus vaikuttavat. Kun markkinointi ja esillepano eivät kohdistu nuoriin, kiinnostus vähenee. Paikallisella tasolla voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten tuotteita myydään ja miten niiden käyttöön suhtaudutaan julkisissa tiloissa.

Ehkäisy toimii parhaiten silloin, kun kaikki nämä tekijät tukevat toisiaan. Kun kotona käydään avointa keskustelua, kaveripiirissä nikotiinittomuus on hyväksyttyä ja koulussa toimitaan johdonmukaisesti, nuoren riski kokeilla nikotiinituotteita pienenee merkittävästi. Kyse on ennen kaikkea yhteisestä kulttuurista, jossa nikotiinittomuus on normaalia ja tuettua.

Lopulta tärkeintä on, että nuori ei jää yksin valintojensa kanssa. Kun aikuiset ovat läsnä, kiinnostuneita ja johdonmukaisia, nuorella on paremmat edellytykset kasvaa ilman nikotiiniriippuvuutta.