Fysikaaliset olosuhteet

Asunnon ja muiden oleskelutilojen terveellisyyteen vaikuttavat sekä kemialliset ja mikrobiologiset epäpuhtaudet että fysikaaliset olot. Fysikaalisiin oloihin kuuluvat muun muassa sisäilman lämpötila ja kosteus, melu (ääniolosuhteet), ilmanvaihto (ilman laatu), säteily ja valaistus.

Esimerkiksi eräiden rakennusmateriaalien sisältämien kemiallisten aineiden päästöt sisäilmaan riippuvat voimakkaasti sisäilman lämpötilasta ja kosteudesta. Epäpuhtauksien pitoisuus sisäilmassa riippuu myös ilmanvaihdon toiminnasta ja sen tehokkuudesta. Jos huoneilman lämpötila on liian korkea, ilma on kosteaa tai ilmanvaihto on liiallista eli aiheuttaa vetoa, voi näistä seikoista sellaisenaan aiheutua ihmisille oireilua ja terveyshaittaa tai ne voivat saada heidät kokemaan asunto-olonsa epäviihtyisiksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta kaikkien sisäilman fysikaalisten ominaisuuksien vaikutuksia ihmisen terveyteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksessa (545/2015) on määritelty hyvät ja välttävät tasot sisäilman lämpötilalle ja rakenteiden pintalämpötiloille seuraavasti:

Välttävä taso oCHyvä taso oC
Huoneilman lämpötila1821
Seinien pintalämpötila1618
Lattian pintalämpötila1820
Pistemäinen pintalämpötila1112

Huoneilman lämpötila ei saa ylittää + 26 oC, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä.

Sisäilman suhteellisen kosteuden tavoiteltava taso on lämmityskaudella 30-40 %. Tavoitetasoa korkeampi kosteus on yleensä merkki riittämättömästä ilmanvaihdosta. Talviaikana ilman suhteellinen kosteus saattaa lämmityksen vaikutuksesta laskea tavoitetasoa alemmaksi. Sisäilma saattaa pakkaspäivinä olla kuivaa erityisesti rakennuksissa, joissa on koneellinen, lämmitetty tuloilma. Lämpiminä vuodenaikoina sisäilman suhteellinen kosteus saattaa sääolosuhteista johtuen nousta hyvinkin korkeaksi.